Vanhat jutut, osa neljä: Roosabella

Uusi Vanhat jutut -sarjan osa tulee nyt! Kommenttini ovat tuttuun tapaan suluissa kursivoituna.

 

ENSIMMÄINEN LUKU

Olipa kerran tyttö nimeltään Roosabella. Roosabella oli syntynyt joulukuun viimeisen ja tammikuun ensimmäisen päivän välisenä keskiyönä. (Tämä oli minun uusin villitykseni siihen aikaan kun kirjoitin tämän.) Hänellä oli vaaleat, pitkät hiukset ja siniset silmät. (Ihailin myös vaaleita pitkiä hiuksia, vaikka minullakin on sellaiset ja sinisiä silmiä, koska minun silmäni ovat vihreät ja sininen kuulostaa kauniimmalta.) Eräänä päivänä, jolloin Roosabella oli kolmetoista, hän ja hänen perheensä muuttivat Pähkinäpurolle. Roosabellalla oli kaksi siskoa, joiden nimet olivat Rowena ja Rosemary. Roosabellan ja hänen perheensä hevoskärryt saapuivat Pähkinäpurolle silloin, kun oli jo pimeää. (Kaikissa minun tähän aikaan kirjoittamissani tarinoissa liikuttiin hevoskärryillä ja tytöillä oli pitkät röyhelöiset mekot.) Heidän talonsa oli punainen, ja se sijaitsi kylän laidassa, melkein metsässä. (Ihailin myös metsän reunassa olevia taloja. Nyt asun itse sellaisessa.) Roosabella voisi astua ulos talosta, kiertää sen ympäri ja hän olisi metsässä. Roosabella katsoi kolmannen kerroksen ikkunaa. (Minä en tuolloin osannut tehdä kunnollisia kappalejakoja.)

-Minä haluan tuon huoneen! Roosabella sanoi ja kolmatta kerrosta.

-Kolmannesta kerroksestako, Roosabella? hänen äitinsä kysyi. (Tuo puhetapa on matkittu Pieni talo preerialla -kirjasarjasta.)

-Niin, Roosabella sanoi.

-Minkä niistä? äiti kysyi.

-Tuon, jonka ikkuna on sekä muihin taloihin että metsään päin, Roosabella sanoi. (Miten se on mahdollista jos metsä oli talon takana ja kylä edessä?)

-Ota laukkusi, Roosabella, ja vie se sinne, äiti sanoi ja ojensi Roosabellan laukun.

Roosabella tarttui siihen ja hyppäsi pois kärryistä. Hän käveli ovelle ja avasi sen. Roosabella käveli sisälle taloon ja juoksi portaat ylös. Hän katsoi ikkunasta pihalle. Rosemary ja Rowena olivat tulossa sisälle taloon. Roosabella juoksi vielä yhdet portaat ylös ja katsoi ikkunasta. Nyt äiti oli tulossa sisälle ja isä laittoi hevosia talliin. Roosabella käveli käytävää, ja tultuaan kolmannen oven kohdalle hän avasi sen. Roosabella katsoi länteen olevasta ikkunasta. (Minä kirjoitin myös kaikkeen aina ilmansuunnat.) Se osoitti suoraan metsään. (Miten ikkuna voi osoittaa?) Hän katsoi toisesta ikkunasta. Siitä näkyi suoraan toiseen ikkunaan. Ikkuna oli aika kaukana, ja siihen oli vedetty vihreät verhot. Siellä asuja (eikö se ole asuva?) varmaan nukkui. Huoneessa oli jo sänky, ja Roosabella laittoi sille laukkunsa ja avasi sen. Huoneessa oli myös pöytä, ja sille Roosabella laittoi päiväkirjansa, mustepullon ja sulkakynän. Laukussa oli vielä vaatteita ja kirjoja, mutta Roosabella jätti ne sinne. Hän avasi huoneensa oven ja juoksi portaat alas nähdäkseen, missä huoneissa Rosemary ja Rowena asuivat. Hän tuli toiseen kerrokseen. Rosemaryn huoneen ovi oli auki, ja se oli suoraan Roosabellan huoneen alla. Roosabella juoksi portaat alas ensimmäiseen kerrokseen nähdäkseen Rowenan huoneen. Rowenan huone oli Roosabellan ja Rosemaryn huoneiden alapuolella. Senkin ovi oli auki ja Rowena jutteli isän kanssa, joka oli tullut sisälle.

-Kuinka paljon kello on, Roosabella? Rowena kysyi.

Roosabella katsoi kelloaan.

-Se on puoli kymmenen, Rowena, Roosabella vastasi.

-Teidän pitää mennä nukkumaan uusiin huoneisiinne, äiti sanoi.

Roosabella ja Rosemary menivät portaisiin ja Rowena meni huoneeseensa. Rosemary meni toisessa kerroksessa olevaan huoneeseensa ja Roosabella jatkoi portaita ylös kolmanteen kerrokseen. Hän katsoi käytävän ikkunasta. Ulkona oli todella pimeää eikä Roosabella nähnyt ulos, hän näki vain oman kuvansa ikkunasta. Hän käveli käytävää ja meni kolmannesta ovesta sisään. Hän oli jättänyt oven auki. Roosabellalla ei ollut verhoja, joita hän olisi voinut vetää ikkunan eteen. Roosabella puki yöpukunsa ja meni uuteen sänkyynsä.

 

Seuraavana aamuna Roosabella heräsi ikkunasta tulevaan valoon. Roosabella oli unohtanut kellon ranteeseensa, ja hän katsoi sitä. Se näytti puolta kuutta. Roosabella nousi ylös ja käveli hiljaa ensimmmäiseen kerrokseen. Pöydällä oli lappu äidiltä, ja Roosabella luki sen. Äiti tarvitsi marjoja piirakkaan ja pyysi joko Roosabellaa, Rosemarya ja Rowenaa keräämään marjoja metsästä. Roosabella meni hiljaa ylimpään kerrokseen pukeutumaan. Pukeuduttuaan hän meni taas alakertaan ja otti pöydällä olevan korin käsivarrelleen. Roosabella avasi oven ja kiersi talon ympäri. Hän oli suoraan metsässä. (’Hän oli heti metsässä niin kuin oli ajatellutkin’ toimisi kyllä paremmin.) Roosabella lähti kävelemään polkua pitkin. Hän löysi heti hyvän marjapensaan. (Hmm… Jos se kerää mustikoita ja puolukoita ja jotain metsämansikoita, miksi tässä lukee pensas?) Kerättyään pensaan tyhjäksi Roosabella jatkoi matkaansa. Tämä metsä on todella kaunis, hän ajatteli, täällä voisi niin hyvin asua keijukaisia. Onkohan täällä niitä? hän mietti ja kurkisti lähimmän pensaan taakse. Siellä ei näkynyt keijuja. Roosabella huomasi pensaan olevan marjapensas. Ehkä täällä asui marjakeijuja, jotka olivat tehneet marjat Roosabellalle. (Olenko minä ollut oikeasti tyhmä vai tehnyt tästä tarkoituksella yliherttaisen?) Roosabella keräsi marjat pensaasta ja jatkoi matkaansa. Nopeasti hän kuuli rasahduksen. Roosabella pysähtyi niin nopeasti, että marjakorista putosi pari marjaa. Hän katsoi ympärilleen.

-Oliko se karhu? hän mietti ääneen. -Ovatkohan ne näin aikaisin liikkeellä?

Roosabella katsoi kelloaan. Se oli kuusi.

-Nyt on vielä aikaista, hän sanoi. -Jatkan matkaani.

Roosabella hypähteli polkua eteenpäin. Pian hän löysikin uuden marjapensaan. Roosabella meni polvilleen ja aloitti marjojen keräämisen. Sitten hän kuuli taas rasahduksen. Roosabella pysäytti kätensä kesken marjan pudotuksen koriin ja katsoi taakseen. Siellä ei näkynyt mitään. Hän pudotti marjan koriin, keräsi hameenhelmansa ja nousi ylös. Hän otti korin ja jatkoi polun kävelemistä. (Ottaen huomioon jatkon, miksi rasahduksista tehdään tässä iso juttu mutta ei mainita myöhemmin mitään?)

-Se oli kai orava, Roosabella sanoi ja käveli polkua eteenpäin.

Pian Roosabella näki edessään paljon mustikoita. Hänellä oli korissaan vain vadelmia, joten hän alkoi kerätä niitä. Pian Roosabella kuuli taas rasahduksen. Hän ei enää kääntynyt, sillä siellä olisi taas vain orava. Kerättyään mustikat Roosabella nousi ylös.

-En kai ole eksynyt? Roosabella mietti ääneen.

Hän ei ollut ajatellut eksymistä. Roosabella oli vain kävellyt eteenpäin nähtyään marjoja.

-Tuskin, Roosabella sanoi. -Minähän olen kävellyt kaiken aikaa samaa polkua.

Roosabella katsoi koriinsa. Se oli kukkuroillaan marjoista.

-Näitä on kai tarpeeksi, Roosabella sanoi. -Lasken ne kaiken varalta.

Roosabella laski kolmekymmentäkuusi marjaa. (Miten pieni kori täyttyy vain 36 marjasta?)

-Selvä, hän sanoi. -Lähden kotiin.

Hän juoksi polkua takaisin kotitaloaan kohti. Roosabella juoksi niin kovaa, että hän oli pian perillä.
Roosabella avasi oven ja jätti marjakorin pöydälle. Hän katsoi kelloaan. Nyt se oli puoli seitsemän. Hän meni hiljaa portaat ylös toiseen kerrokseen ja näki Rosemaryn avaavan huoneensa oven.

-Huomenta, Rosemary, Roosabella sanoi.

-Hei, Roosabella, Rosemary sanoi. -Oletko ollut jo ulkona?

-Olen, Roosabella vastasi. -Mistä tiesit?

-Sinun letissäsi on oksa, Rosemary nauroi ja otti Roosabellan letistä oksanpätkän.

-Niinpä olikin, Roosabella sanoi.

-Ja sinun hameessasi on lehtiä, Rosemary jatkoi.

Roosabella vilkaisi hamettaan. Siinä oli paljon lehtiä.

-Menen huoneeseeni ottamaan nämä pois, Roosabella sanoi. -Älä herätä Rowenaa.

Roosabella meni kolmanteen kerrokseen. Missäköhän äiti ja isä nukkuvat? hän mietti kävellessään kolmannen kerroksen käytävää ja avatessaan kolmannen oven. Roosabella otti laukustaan violetin mekon ja laittoi punaisen, jossa oli lehtiä, sängylle. Sen jälkeen Roosabella avasi lettinsä ja letitti ne uudelleen. Sitten hän meni alakertaan kuultuaan sieltä kolahduksen. Onkohan Rowena herännyt? Roosabella mietti. Tai äiti laittaa aamiaista, hän ajatteli. Tultuaan ensimmäiseen kerrokseen hän näki sekä äidin että Rowenan olevan hereillä.

-Hei, Roosabella, äiti sanoi. -Keräsitkö sinä vai Rosemary nämä marjat? hän nosti pöydällä olevaa marjakoria. (Tuo kuulostaa vain niin tyhmältä…)

-Minä keräsin ne, Roosabella sanoi.

-Pyydä Rosemary tänne aamiaiselle, äiti sanoi. (Miksi se ei edes kiitä?)

Roosabella juoksi portaat ylös.

-Älä juokse, Roosabella! hänen äitinsä huusi Roosabellan perään. (Ihan selvää Pieni talo preerialla -sarjan matkimista.)

Roosabella koputti Rosemaryn huoneen oveen. Se aukesi ja Rosemary katsoi Roosabellaa.

-Åiti iti? Eikös se ole äiti?) pyysi sinua aamiaiselle alakertaan, Roosabella sanoi.

-Minä tulen, Rosemary sanoi ja he menivät portaat alakertaan.

Isäkin oli ensimmäisessä kerroksessa.

-Aamiainen on valmista, äiti sanoi.

Puolen tunnin kuluttua, kun aamiainen oli syöty ja Roosabella, Rosemary ja Rowena olivat pesemässä astioita, Roosabella mietti, kenen huone oli hänen huoneensa vastapäätä.

-Kuka asuu siinä talossa, jonka ikkuna on minun huonettani vastapäätä? Roosabella kysyi.

-Siinä asuu Katriina ja herra ja rouva Kulta, äiti sanoi.

-Kuka on Katriina? Roosabella kysyi.

-Hän on sinun ikäisesi tyttö, ja hänen huoneensa on sinun huonettasi vastapäätä, äiti sanoi.

-Selvä, Roosabella sanoi ja jatkoi astioiden pesemistä.

Kun astiat oli puolen tunnin kuluttua pesty, Roosabella lähti ulos. Hän avasi talon oven ja astui ulos.
Roosabella käveli kivistä tietä eteenpäin. Se tie johti Katriina-tytön talolle. Voikohan minusta ja Katriinasta tulla ystäviä? hän mietti. Tai saankohan Pähkinäpurolla ollenkaan ystäviä? Minä kirjoitan Jasmiinalle ja Lilylle, hän päätti.

Jasmiina ja Lily olivat Roosabellan parhaat ystävät. Jasmiina oli kolmetoista kuten Roosabellakin. Jasmiinalla oli mustat hiukset ja ruskeat silmät. Lily oli myös kolmetoista ja hänellä oli punaiset hiukset ja vihreät silmät. Jasmiina asui Roosabellan viereisessä talossa, joka oli sininen, kuten kaikki Kristallikylän talot. Lily taas asui Roosabellan talon toisella puolella. (Öh, eikö Roosabella juuri muuttanut pois niiden luota?)

Roosabella käveli kivitietä eteenpäin. Tuolla edessä on varmastikin tienviitta, josta näen, millä tiellä minä, Rosemary, Rowena, isä ja äiti asumme, Roosabella ajatteli. Hän tuli kuin tulikin pian tienviittojen luokse. Roosabella luki, että hän asui perheineen Kuukujalla.

-Kiva nimi, Roosabella sanoi ääneen.

-Mikä nimi? joku kysyi hänen takaansa.

Roosabella kääntyi. Hän katsoi tyttöön, jolla oli ruskeat letit ja vaaleanpunainen mekko. Tytön kum-
massakin letissä oli vaaleanpunainen suuri rusetti. Hänellä oli vielä suurempi rusetti hatussaan.

-Kuukuja, Roosabella sanoi.

-Kuka sinä olet? tyttö kysyi.

-Roosabella, Roosabella sanoi.

-Omituinen nimi, tyttö sanoi. -Minä olen Sofie.

-Missä sinä asut? Roosabella kysyi.

-Pähkinäpolulla, Sofie sanoi. -Entä sinä?

-Kuukujalla, muutimme tänne eilisiltana, Roosabella sanoi.

-Minun pitää mennä, Sofie sanoi ja juoksi pois.

Sofie on omituinen, Roosabella ajatteli. Hän jatkoi kävelemistään kylässä. Roosabella näki kauppoja, joissa myytiin herkkuja ja ruokia. Roosabella ohitti myös kangaskaupan ja hattukaupan. Hän pysähtyi paperikaupan eteen. Hän astui sisään, ja kello ovessa kilahti. Kaupassa myytiin kirjoja ja kirjepaperia. Roosabella näki myös muistikirjoja ja päiväkirjoja. Hän käveli sulkakynien luokse. Onpa hienoja kyniä, Roosabella ajatteli. Ostan yhden, hän päätti ja etsi setelin mekkonsa taskusta. Roosabella valitsi sulkakynän, käveli tiskille ja soitti siinä olevaa kelloa. Tiskin takan oleva ovi aukesi.

-Hei, Roosabella sanoi.

-Kuka sinä olet? kauppias kysyi.

-Minä olen Roosabella, Roosabella sanoi.

-Selvä, haluatko ostaa jotain? kauppias kysyi.

-Tämän sulkakynän, Roosabella sanoi ja laittoi kynän tiskille.

-Yksi seteli, kauppias sanoi. (Sanoisi edes mikä seteli! Vitonen vai viisikymppinen?)

Roosabella ojensi setelin ja kauppias ojensi hänelle sulkakynän.

-Hei hei, Roosabella, kauppias sanoi, kun Roosabella käveli ulos kaupasta.

Roosabella lähti kotiinsa. Tullessaan pihalle hän pysähtyi nopeasti. Roosabellan isä oli pihalla ja hänellä oli kolmen hevosen riimut käsissään. (Se isä oli kai ostanut ne hevoset ja nyt Roosabella lähtisi ratsastamaan ja niin edelleen…)

 

KIRJOITETTU 5.9.2020, VIIDENNELLÄ LUOKALLA KYMMENENVUOTIAANA

Tuomioni: Yliherttainen Pieni talo preerialla -sarjan tyylin matkija.

Jätä kommentti