Musikaaliset kärpäset

Oletko koskaan kuullut, että kärpäsetkin voivat perustaa bändin? Se on aika vaikeaa, koska täytyy ensin etsiä tietoa mikä on bändi on, nimetä se, hankkia lisää soittajia, soittimet, yleisö ja paikka jossa soittaa ilman että talon väki tulee paikalle kärpäslätkän kanssa. ”Vaikea ei ole mahdotonta”, oli kuitenkin kahden sinnikkään kärpäsen tunnuslause.

 

Kaikki alkoi siitä, kun kärpäset lentelivät ympäri taloa ja päätyivät siellä asuvan 15-vuotiaan pojan huoneeseen. Siellä oli myös muita ihmisiä, ja he alkoivat yhtäkkiä pitää kamalaa mekkalaa. Tai ensimmäiset viisi sekuntia se kuulosti kamalalta. Sitten kärpäset ymmärsivät pienillä kärpäsenaivoillaan, että se oli musiikkia. Kun musiikki loppui, kärpäset erottivat soittajien puheesta yhden sanan: ’bändi’.

Sanonta ’kärpäsenä katossa’ tulee todennäköisesti siitä, että kärpäset ovat hyvin uteliaita ja tahtovat tietää kaiken mahdollisen. Sen vuoksi, että he todella voivat olla ’kärpäsinä katossa’, vanhat kärpäset tietävät yleensä kaiken mahdollisen kaikesta mahdollisesta.

Myös nämä kärpäset olivat uteliaita, ja heti kuultuaan tuntemattoman sanan kaksikko liihotteli talon vanhimman kärpäsen luokse. Hänen nimensä oli Surina-Hurina.

Joskus tuntui, että Surina-Hurina oli myös ennustaja, sillä hän tuntui aavistavan aina, kun joku oli tulossa kysymään neuvoa. Kärpäskaksikko, jonka muodostivat kärpäset nimeltään Hus ja Salama, laskeutuivat Surina-Hurinan eteen ja kysyivät häneltä, mitä ’bändi’ tarkoitti.

Surina-Hurina oli hyvin, hyvin puhelias ja Hus ja Salama pääsivät hänen luotaan vasta neljäntoista teekupillisen ja kahden tunnin kuluttua. Hus ja Salama olivat hyvin uuvuksissa kuunneltuaan Surina-Hurinan höpinöitä tauotta kaksi tuntia. He olisivat halunneet mennä nukkumaan, mutta eivät malttaneet, koska olivat tehneet päätöksen.

Hekin perustaisivat bändin. Hus ja Salama istuivat alas ja alkoivat miettiä, minkä nimen antaisivat bändilleen.

”Miten olisi Musikaaliset kärpäset?” Hus lopulta ehdotti. He eivät tietäneet, mitä ’musikaalinen’ tarkoitti, mutta Surina-Hurina oli käyttänyt sitä sanaa ja se oli Husin ja Salaman uusi lempisana.

”Joo, se olisi täydellinen!” Salama innostui.

”Mutta mistä me saamme bändiin lisää soittajia?” Hus kysyi. Hän oli heistä kahdesta se, joka teki kaikki käytännölliset asiat Salaman intoillessa tai surkutellessa jotakin.

”Totta”, Salama sanoi ja lopetti tanssinsa. ”Ja kuka laulaa?”

”Hunajainen voisi”, Hus keksi.

Hän ja Salama liihottelivat Hunajaisen luokse. Hän oli kaikkein kaunein kärpänen minkä Hus ja Salama tunsivat. Kärpäskaksikko taisi tulla sopivaan aikaan, sillä Hunajainen tuskaili juuri, missä voisi käyttää upeaa ääntään.

Kun Hus ja Salama saivat suunnitelmansa selostettua, Hunajainen oli vielä innostuneempi kuin kaksikko yhteensä. He lensivät yhdessä ympäri taloa ja kutsuivat kärpäsiä mukaan bändiinsä. Pian heillä oli koossa viiden kärpäsen joukko. Husin, Salaman ja Hunajaisen lisäksi mukaan olivat tulleet Jop-Hop ja Lalla.

Kärpäset alkoivat miettiä, mistä saisivat soittimia. Lalla keksi, että irronneita hiuksia voisi soittaa niin kuin kitaran kieliä. He voisivat pyytää kaksi kärpästä pitämään niitä ylhäältä ja alhaalta, jotta hiuksia voisi soittaa. Hunajainen, joka oli kaikkein paras suostuttelemaan, lennähti hakemaan kärpäsiä pitelemään hiuksista kiinni. Musikaaliset kärpäset sopivat, että Salama saisi soittaa hiuksia.

Jop-Hop hoksasi, että siipiä voisi myös käyttää soittimina, jos niitä räpyttelisi oikeaan tahtiin. Jop-Hop oli kaikkein paras sellaisessa, joten hän sai soittaa siipiään.

Nyt tarvittiin soittimet vain kahdelle kärpäselle. Musikaalisilta kärpäsiltä alkoi loppua ideat, kun Hunajainen liiteli paikalle kahden kärpäsen kanssa. He olivat luvanneet auttaa hiusten soittamisessa, jos bändi tarjoaisi heille kaakaot Kahvila Kärpässienessä jokaisen esiintymisen jälkeen.

”Mutta ei meillä ole rahaa kaakaoihin”, Lalla huomautti.

”Unohdimme, että meidän täytyy myydä lippuja esiintymiseen!” Salama huudahti.

”Mitä me nyt teemme? Meistä kukaan ei osaa kirjoittaa eikä meillä edes ole paperia!” Jop-Hop voihki.

”Minä tiedän, mitä me teemme”, Hunajainen sanoi. Hän oli ainoa, joka oli pysynyt rauhallisena. ”Minä voin mennä laulamaan sinne tänne esityksestämme. Pyydän samalla mukaan tanssijoita. Toivottavasti kaakaopalkka kelpaa heille.”

Hunajainen lensi tiehensä ennen kuin kukaan ehti väittää vastaan. Kun Hunajainen oli kadonnut, Musikaaliset kärpäset kävivät uudelleen soitinongelman kimppuun.

”Kerrataan vielä”, Hus sanoi. ”Hunajainen laulaa, Salama soittaa hiuksia ja Jop-Hop siipiä. Minä ja Lalla tarvitsemme vielä soittimet.”

”Minä voin soittaa vaahteranlehteä”, Lalla huudahti. ”Jos hyppelehdin sen päällä, se rapisee. Tarvitsen tosin apua sen hakemisessa. Jos bändi ja ne kärpäset jotka Hunajainen toi auttamaan hiuksen soittamisessa ja vielä muutama muu kärpänen kantaa vaahteranlehteä, saamme varmastikin sen raahattua sisälle.”

”Meitä voi sanoa vaikka Musikaalisiksi apulaisiksi”, toinen Hunajaisen mukana tulleista kärpäsistä sanoi.

”Hyvä nimi”, Hus sanoi. ”Keksittekö te Musikaaliset apulaiset mitään soitinta minulle?”

”Minä keksin”, sanoi toinen Musikaalisista apulaisista, se, joka oli keksinyt heille nimen. ”Soita pahvia. Tässä talossa asuvalla perheellä on paljon pahvia ja voimme viedä siitä pienen palan. Jos raavit sitä jalallasi, siitä tulee varmasti ääni.”

”Hyvä idea!” Hus sanoi. ”Hei katsokaa, Hunajainen palaa!”

Kärpäset päättivät, että Hunajaisen tuomia tanssijoita kutsuttaisiin Musikaalisiksi tanssijoiksi. Heitä oli viisi ja he näyttivät pitävän tanssimisesta, koska he tanssahtelivat koko ajan.

”No niin, kaikki Musikaaliset”, Jop-Hop huudahti. ”Mennään hakemaan soittimet Lallalle ja Husille. Haetaan ensiksi Lallan soitin ulkoa. Siihen tarvitaan vielä kymmenen kärpästä, mutta mukaamme tulee varmasti joitakin uteliaita jotka voivat auttaa. Mennään hakemaan vaahteranlehti! Otetaan tosi iso ja tosi värikäs, niin meidät huomataan. Ja sitten joku kysyy, mihin tarvitsemme vaahteranlehteä, vastaamme että esitykseen ja silloin kyselijä tulee kuuntelemaan meitä!”

”Mutta meillä on vielä yksi aika iso ongelma”, Salama sanoi. ”Missä esiinnymme? Vaahteranlehti herättää varmasti myös talossa asuvien ihmisten huomion. He eivät tiedä, että heidän talossaan asuu kolmekymmentä kärpästä. Ja jos he huomaavat meidän soittavan jossain, näemme vain kärpäslätkän viuhahduksen ja litistymme.”

”Tässä talossa on kyllä ullakko”, Hus sanoi.

”Mutta siellä on liian pimeää”, Hunajainen sanoi. ”Yleisö ei näkisi upeaa eläytymistäni ja pimeä nielaisisi tanssinkin. Ettekä te näkisi soittaa.”

”Totta”, Lalla sanoi. ”Mutta entä jos soittaisimme ulkona?”

”Mutta silloin meitä uhkaavat koirat, jänikset ja kaikki muut vaarat”, Salama sanoi. ”Ja ulkona on kylmää ja tuulee. Meidät, yleisö ja soittimet tuuli puhaltaisi hetkessä pois.”

”Nyt minä keksin!” Jop-Hop huudahti. ”Esiinnytään parvekkeen nurkassa! Siellä oleva vaahteranlehti ei ole niin ihmeellinen kuin sisällä. Lisäksi siellä on valoisaa.”

”Nyt se on päätetty! Esiinnymme parvekkeella!” Lalla riemuitsi. ”Ja nyt lennetään hakemaan se vaahteranlehti. Hunajainen saa laulaa vieressä ja kertoa kaikille esityksestä.”

Kärpäset liihottivat ulos hakemaan vaahteranlehteä. Ilmeni, että Hunajainen oli hyvä sekä laulamaan että keksimään lauluja. Hunajainen lauloi niin hyvin, että kaikki tahtoivat kuulla lisää hänen ääntään. Musikaaliset kärpäset tanssijoineen ja apulaisineen arvelivat, että esitykseen tulisi ainakin viisitoista kärpästä.

 

Vasta kahden tunnin kuluttua bändi oli valmis esiintymään. Hunajainen toivotti parvekkeen ovella kärpäsiä tervetulleeksi ja pyysi heitä näyttämään lipun, joita bändi oli tunti sitten kierrellyt myymässä. Bändillä oli erinomainen tuuri, sillä talon ihmiset olivat poissa eivätkä saaneet koskaan tietää mitään kärpäsistä tai bändistä.

Pian vieraat istuivat paikoillaan. Soittajat asettuivat soittimiensa taakse ja tanssijat alkuasentoon. Kun Hunajainen lensi paikalleen lavan keskelle, bändi ja tanssijat tajusivat, etteivät olleet harjoitelleet kertaakaan. He eivät kuitenkaan voineet sille mitään, sillä parveke oli täynnä odottavia kärpäsiä.

Ensin soittajat alkoivat soittaa. Ensimmäisten äänten jälkeen tanssijat alkoivat tanssia ja hetken kuluttua Hunajainen alkoi laulaa. Onneksi Hunajainen osasi niin paljon lauluja, että tiesi heti mikä sopisi yhteen soiton ja tanssin kanssa. Oli erittäin hyvä, että heillä oli laulaja, koska muuten he eivät olisi tienneet, milloin lopettaa soittaminen. Hehän eivät olleet sopineet mitään muuta kuin sen, kuka soittaa mitäkin.

Kun Hunajaisen laulu loppui, tanssijat tanssivat vielä hetken. Kun tanssijat lopettivat, soittajat soittivat vielä sekunnin, jotta loppu menisi samassa järjestyksessä kuin alkukin. Musikaalisten kärpästen ensimmäinen esitys oli onnistunut täydellisesti!

Jätä kommentti