Keppihevosen salaisuus, osa kolme

Syysmyrsky oli yhtä hyvässä kunnossa kuin eläessään. Siis enhän minä ole varma, kuinka nopea hän oli, mutta jos hän osallistui yhteen vaikeimmista ratsastuskilpailuista, mitä koskaan on järjestetty, kyllä hän varmaan aika hyvässä kunnossa oli. Kahdenkymmenen kilometrin matka oli laukattu pois vain hiukan yli kahdessakymmenessä minuutissa. Syysmyrsky näytti varmaan raketilta. Pysähdyimme Oliverin talon edessä. Poskeni olivat … Lue lisää

Velhoveli, kolmas osa

Tai saattoi heillä sittenkin olla johtolanka. ”Kalle, onko sinulla tallessa se kirje?” Klara kysyi tunkiessaan Kallen allekirjoittamaa sopimusta takkinsa taskuun. ”Mikä kirje?” Kalle kysyi. ”Se missä sanotaan että olet velho”, Klara sanoi kärsimättömästi. Heillä oli vain kaksi viikkoa aikaa löytää ehkä maailman toisella puolella oleva tai ehkä jo kuollut henkilö. Toisaalta Kalle ei ollut Klaran … Lue lisää

Vanhat jutut, toinen osa: Tallityttöjen tarina – Lydia ja mysteeriratsukko

Hei! Nyt alkaa toinen osa Vanhat jutut -sarjaa! Tällä kertaa teksti ei ole edes vuotta vanha, mutta tarpeeksi huono tähän. En ole taaskaan koskenut tähän mitenkään, paitsi että siirsin ykköstä lähemmäksi tekstiä ja otin tavuviivat pois (tässä oli tavu aina rivin lopussa). Omat kommenttini on kursivoitu ja laitettu sulkuihin.   1 Minä olen Lydia. Tämä … Lue lisää

Velhoveli, toinen osa

”Milloin sinä sait tietää, että olet velho?” Klara kysyi. ”Seitsemänvuotiaana”, Kalle sanoi. ”Miten sinä sait tietää sen?” Klara kysyi kiinnostuneena. Hän toivoi, että Kalle olisi nähnyt jonkin merkin, joka kertoi hänelle, että hän oli velho. Klara toivoi niin siksi, että hän halusi olla noita, ja jos Kalle oli nähnyt jonkin merkin, Klarakin olisi saattanut nähdä … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa kaksi

Se, mitä Syysmyrskyn sisältä purkautui, oli hevosen muotoinen. Ja se puhui. ”Tervehdys, Viivi”, se sanoi. ”Minä olen haamuhevonen. Nimeni oli Syysmyrsky ja olin juuri tuon sinun keppihevosesi näköinen. Meillä haamuhevosilla on sellainen etu muihin haamuihin verrattuna, että jos joku tekee keppihevosen, joka näyttää samalta kuin joku meistä ja jolla on sama nimi kuin jollakin meistä, … Lue lisää

Mitä eroa on sadulla ja tarinalla?

Jotkut ajattelevat, että satu ja tarina ovat sama asia. En ole ihan varma, ovatko ne, mutta minusta eivät. Sadussa on pakko olla taikaa, kun taas tarina voi kertoa myös ihan tavallisesta elämästä. Saduissa ei voi seikkailla salapoliiseja eivätkä ne voi sijoittua tavalliseen maailmaan. Saduissa on enemmän prinsessoja, prinssejä, lohikäärmeitä, kääpiöitä ja haltioita ja niitä muita … Lue lisää

Velhoveli, ensimmäinen osa

Klaran mielestä aarteet olivat aina olleet tylsiä. Muutamia pölyisiä timantteja ja homehtuneita kolikoita! Miten kukaan jaksoi innostua sellaisesta? Oikeastaan minkä tahansa etsiminen oli Klarasta typerää, jos sitä ei tarvinnut. Pääsiäismunien etsiminen oli Klarasta ollut ajanhukkaa jo neljävuotiaana. Kun Klara löysi maasta kartan, jonka yläkulmaan oli kirjoitettu vanhanaikaisella kaunokirjoituksella ”Aarrekartta”, hän aikoi ensin jättää paperinpalan maahan … Lue lisää

Tunsi vai tiesi?

Jos kirjoitat tarinaa, et ehkä mieti kovinkaan paljoa kirjoitatko ’tunsi’ vai ’tiesi’. Mutta sillä on ainakin minun mielestäni väliä. Jos kirjoitat ’hän tunsi, ettei voinut tehdä mitään’, kuulostaa siltä, että hahmon mielestä ei voi tehdä mitään. Jos kirjoitat ’hän tiesi, ettei voinut tehdä mitään’, lukijastakin tuntuu, ettei hahmo voi tehdä mitään. Jos lukija siis kiinnittää … Lue lisää

Musikaaliset kärpäset

Oletko koskaan kuullut, että kärpäsetkin voivat perustaa bändin? Se on aika vaikeaa, koska täytyy ensin etsiä tietoa mikä on bändi on, nimetä se, hankkia lisää soittajia, soittimet, yleisö ja paikka jossa soittaa ilman että talon väki tulee paikalle kärpäslätkän kanssa. ”Vaikea ei ole mahdotonta”, oli kuitenkin kahden sinnikkään kärpäsen tunnuslause.   Kaikki alkoi siitä, kun … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa yksi

Todennäköisesti arvaat jo, ettei päiväni ollut eilen aivan tavallinen. En kerro tarinaa siksi, että voin mainostaa miten kävin ratsastamassa upouudella keppihevosellani ja palasin sen jälkeen kotiin syömään lettuja ja juomaan kaakaota. Mutta sinun ei tarvitse kuulla enää sanaakaan letuista ja kaakaosta, sillä minä en palannut kotiinkaan ennen kuin seuraava aamu alkoi sarastaa. Hei! Minun nimeni … Lue lisää