Legendaariset lukujen lopetukset

Oho, olen jotenkin seonnut laskuissa, ja kuvittelin että eilen ei ollut julkaisupäivä vaan vasta tänään… No, mutta joka tapauksessa, nyt voin julkaista tammikuun ensimmäisenäkin päivänä uuden postauksen, joka aloittaa jatkotarinan nimeltään Uudenvuodenlupaukset. Ja nyt asiaan!

 

Olet varmasti aika monta kertaa lukenut kirjaa, jossa on luku joka päättyy samalla tavalla kuin kaikissa muissakin kirjoissa. Sillä tavalla, että siitä on yritetty tehdä jännittävä, mutta lopetus on jo niin moneen kertaan käytetty, ettei se oikeasti kiinnosta ketään, ainakaan minua. (Tämähän on kirjoituspäiväkirja, eli kaikki on minun mielipiteitäni.) Tässä muutamia esimerkkejä:

  1. ’Hän astui sisään (paikan nimi).’ Usein tämä on jokin vanha, pelottava rakennus, tai sitten vaikka portaali toiseen maailmaan, mutta tämä on joka tapauksessa aika tylsä. Lukijat huomaavat, että sen olisi tarkoitus olla jännittävä, vaikka oikeasti heitä ei kiinnosta yhtään. Suurin osa kuitenkin lukee pidemmälle, mutta eikö lukija ajattele, miten tylsästi ja taitamattomasti kirjailija päätti muuten ihan hyvän luvun? Se vähän niin kuin pilaa jännittävät tapahtumat. Joskus kirjailija on yrittänyt vähän enemmän ja kirjoittanut: ’Lattia narisi, kun hän astui sisään.’ Sitä ennen on kuvailtu, miten hahmo epäröi ja sitten on tämä lause. Jos antaisin äskeiselle arvosanaksi 0/5, tämä saisi jo arvostelun 1/5. Ei mikään hyvä kuitenkaan.
  2. ’Samassa hän kuuli takaansa äänen.’ Ääni on tietenkin tarinan roiston. Tai sitten ääni kuuluu päähenkilön ystävälle ja lukijalle on vain haluttu saada vaihtelua. Silloin tämä kelpaa, mutta muuten ei. Yleensä kaikki arvaavat, kenelle ääni kuuluu (sille roistolle). Kannattaa siis joskus hyödyntää näitä kuvitelmia! Tosin en ole harmi kyllä ikinä lukenut kirjaa, jossa ääni kuuluisikin jollekin ystävälliselle ihmiselle.
  3. ’Samassa kaikki pimeni.’ Tämä vain on niin käytetty, että se on hirveän tylsä. Voitaisiin vaikka laittaa säännöksi, että sanalla ’samassa’ alkavilla lauseilla ei saisi päättää lukua. Tai no, ehkä joillakin saa.

 

Jos tykkäsit, voin tehdä myöhemmin toisenkin lukujen lopetuksia käsittelevän postauksen, jossa kerron sitten hyviä lukujen lopetuslauseita. Vai haluaisitko mieluummin jotain lukujen aloituksista? Olitko ihan eri mieltä? Kommentoi! Heippa!

6 kommenttia artikkeliin ”Legendaariset lukujen lopetukset”

  1. Hauska postaus! En oikein tiedä miten kuvailisin tätä, mutta tämä oli jotenkin hauska!

  2. On kyllä totta, että ’samassa’ on vähän ylikäytetty jännittävissä kohdissa. Itsekin jos päähän tulee ns. ”Jännittävä” lause, jossa on sana ’samassa’, yritän aina korvata sen jollain muulla. Mutta muuten olen todella eri mieltä kanssasi näistä lopetuksista. Kyllä, todella käytettyjä, mutta ei missään tapauksessa noin huonoja kuin kuvailit.

    Olen huomannut, että annat kritiikkiä aika rohkeasti, ja se on (siitä huolimatta, että olen monesti aivan eri mieltä) ehdottomasti hyvä! Jatka samalla linjalla vain!

  3. No olipa hyviä huomioita lukujen lopetuksista.. Ja nyt kun ajattelen niin noinhan se usein menee.

  4. Noinhan se usein menee… Mutta itse kyllä ihan tykkään tällaisista lopetuksista? En tietenkään, jos kirjassa on pelkästään niitä, mutta eivät ne minua ikinä ole haitanneet. Oli miten oli, postaus oli kiva, tämä oli hyvä idea!

  5. Ei nuo minuakaan varsinaisesti häiritse, kirjoitin vain mitä ajattelen nähdessäni tuollaisen lopetuksen.

Jätä kommentti