Mustesydän-trilogian ärsyttävät asiat

Heippa! Huomasin juuri, etten julkaissut mitään perjantaina, mutta älä anna sen haitata vaan keskity lukemaan ei-kovin-kehuvaa analyysiani Mustesydän-trilogiasta.

Todennäköisesti kerron kaikki mahdolliset asiat juonesta, mutta en voi oikein suositella lukemaan kaikkia kirjoja. Ensimmäisessä kirjassa on noin 500 sivua, toisessa vähän yli 600 ja kolmannessa hieman yli 700, eli yhteensä noin 1800 (Laskinkohan oikein? Matikka ei ole vahvuuksiani) sivua tekstiä, joka ei ole hirveän kiinnostavaa.

Tai no. Ensimmäinen kirja saisi arvosanaksi 8,5 mutta toinen vain 6+ ja viimeinen… No, en ole lukenut sitä vielä ihan kokonaan (”ihan”? Sivulla 260). Ehkä jokin 5…

Pitäisiköhän minun muuten kertoa jotain kirjan ideasta tai siitä pääjuonesta? No ehkä ei tarvitse, jokainen kiinnostunut voi etsiä sen jostain kirjablogista.

No, ensinnäkin niissä hehkutetaan lukemista ja kirjoittamista hirveästi ja toistellaan koko ajan vain hiukan eri sanoja käyttäen jotain kirjoittamiseen tai lukemiseen liittyvää. ’Kirjainverho’ ja ’oman sanataiteensa lumossa’ eivät ole vielä niin kamalia, jos ne sanotaan muutaman kerran, mutta kun niitä on pudoteltu jokaiselle sivulle, niin se alkaa jo vähän ärsyttää.

Lisäksi ne ovat ihan liian dramaattisia. Jokaista asiaa täytyy kuvailla HYVIN dramaattisesti. Joissain kohdissa se toimii, mutta ei ihan joka ikisessä.

Luulisi, että tuollaisia voisi löytyä aina sarjan ensimmäisestä kirjasta, kun kirjailija (ai niin, kirjailijan nimi on Cornelia Funke) ei ole vielä ihan ”tottunut” sarjaan, mutta tässä tapauksessa ne vain pahenevat loppua kohti! Kuten sanoin, ensimmäinen kirja oli vielä ihan siedettävä. Toisen lukemisessa meni pieni ikuisuus, kun ei ikinä kiinnostanut lukea sitä. Kolmannen lukemiseen tulee menemään ainakin tuplasti tuo sama aika! Nytkin siihen on mennyt varmasti jo jotain kolme kuukautta. Lainasin ensimmäisen osan, jonka nimi on juurikin Mustesydän, kirjastosta joskus ihan kesäloman alussa. (Toisen osan nimi on Musteloitsu ja kolmannen Mustemaailma.)

Lisäksi se, että niissä tapahtuu koko ajan jotain kurjaa. Se liittyy kyllä siihen dramaattisuuteen, mutta kirjoitan sen erikseen. Jossain lukikin jotain tyyliin ”Mustesydän on sävyltään tumma ja synkkä trilogia kaikille kirjallisuuden ystäville!”

Ja vielä se, että ne ovat niin paksuja. Jotkut hyvätkin kirjat alkavat kyllästyttää, kun niissä on niin monta sivua.

 

Mutta tässä taisikin olla kaikki. Kirjoitin aika vähän huonoja juttuja, mutta tämä on ensimmäinen kirja-analyysini, joten ehkä seuraavasta tulee pidempi. Jos sinä olet lukenut Mustesydän-trilogian, mitä mieltä olit siitä? Olenko minä sinusta täysin väärässä? Kommentoi!

 

 

Jätä kommentti