Velhoveli, viides osa

”Kuka olet?” kysyi Kalle.

”Jaakko Rotta”, vastasi mies hyväntuulisesti. Hän ei ehkä muutakaan meitä sammakoiksi, Klara ajatteli. ”Näin teidät kristallipallostani.”

Klara ei oikein tiennyt, miten olisi kysynyt, oliko Jaakko Rotta hyvä vai paha velho, kun tämä alkoi puhua.

”Minä annoin sinulle taikavoimat, Kalle, mutta olen pettynyt siihen miten käytät niitä. Taiot ihmisille harmeja ja murheita sen sijaan, että taikoisit heille ratkaisuja – ja karkkisateita.”

”Oletko siis hyvä velho?” Klara kysyi innoissaan. Velho Rotta nyökkäsi hymyillen. ”Kalle, voitin sopimuksemme! Sinä alat nyt hyväksi velhoksi!”

”Se karttakin oli minun tekosiani”, velho Rotta tunnusti. ”Näin kristallipallostani, miten kävisi, jos Klara löytäisi aarrekartan.”

Kallen ilme ei ollut yhtä iloinen kuin Klaran ja Jaakko Rotan.

”Kai sinä pidät sanasi?” Klara kysyi yhtäkkiä epävarmasti. Kallellahan oli taikavoimat, joten hänkin pystyisi muuttamaan Klaran sammakoksi! Mutta Jaakko Rotta on minun puolellani ja hän on varmasti etevämpi velho kuin Kalle, Klara tajusi eikä enää hätäillyt.

”Kyllä Kalle pitää”, velho Rotta jyrähti. ”Muuten otan häneltä taikavoimat pois ja muutan hänet sammakoksi!”

”Hyvä on, hyvä on”, Kalle mutisi. ”Parannan tapani.”

”Loistavaa”, Jaakko Rotta sanoi ilahtuneen näköisenä. ”Nyt voinkin kutsua teidät juhlimaan syntymäpäivääni.”

 

(Velhoveli loppuu tähän. Toivottavasti pidit tarinasta!)

Jätä kommentti