Velhoveli, neljäs osa

Klara oli pienenä pitänyt pukeutumisleikeistä ja hänestä oli hauskaa etsiä itselleen ja veljelleen sopivia asuja velhon 60-vuotissyntymäpäiville. Hän huomasi, ettei Kallella ollut muita vaatteita kuin ne, mitkä hänellä nyt oli päällään.

”Mistä sinä olet saanut vaatteita? Eivät nuo voi olla samat, mitkä päällä muutit kymmenen vuotta sitten asumaan ullakolle. Eivät sinulle takuulla mahdu samat vaatteet kuin seitsemänvuotiaana”, Klara ihmetteli.

”Olen hiipinyt aina ruuan varastamisen yhteydessä isän vaatehuoneeseen ja varastanut sieltä vaatteita”, Kalle kertoi. ”Ehkä sieltä löytyy nytkin sopiva asu.”

Sieltä löytyi. Herra Pronssisella oli paljon mustia pukuja, ja sisarukset arvelivat niiden olevan täydellisiä velhon syntymäpäiväjuhlille. Klara pukeutui myös mahdollisimman noitamaiseen asuun: mustaan pitkään mekkoon, jossa oli myrkynvihreää pitsiä.

 

Kalle ja Klara pukivat juhla-asut ylleen ja kävelivät juna-asemalle odottamaan junaa Etanakylään. Kun se tuli, he hyppäsivät kyytiin ja huomasivat, että muut matkustajat katselivat hämmästellen heidän omituisia asujaan. Klara ja Kalle istuutuivat mahdollisimman syrjäiseen paikkaan ja alkoivat suunnitella, miten toimisivat juhlissa.

Heillä oli jopa hauskaa, ja kun kuulutus ’Etanakylä!’ kajahti, he pomppasivat suorastaan ilmaan, koska olivat niin keskittyneitä suunnitelmaansa.

Klara ja Kalle kävelivät ulos junasta ja Klara kaivoi esiin muistikirjansa, johon oli kirjoittanut Jaakko Rotan osoitteen. Hän asui aika kaukana juna-asemasta, ja vasta neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua he olivat perillä. Matkan aikana he olivat ehtineet pohtia, mikä kaikki voisi mennä pieleen.

”Mitä me teemme, jos Jaakko Rotta ei juhlikaan syntymäpäiviään juuri tänään?” Klara kysyi, kun he olivat tarponeet eteenpäin viiden minuutin ajan. Hän oli jo läkähtyä, koska päivä oli kuuma ja hän ja Kalle olivat joutuneet huomaamaan, että heidän pukunsa eivät olleet kovinkaan vilpoisia.

”Häivymme vähin äänin”, Kalle sanoi.

”Mutta jos me joudumme soittamaan ovikelloa ja oven tulee avaamaan Jaakko Rotta, eikä talossa ole ketään, mitä me sanomme?” Klara pohti.

”Mietitään sitä sitten”, Kalle tokaisi. Klara oli jo huomannut, että hänen veljensä ei miettinyt mitään kovinkaan paljoa. ”Toivotaan vaan koko matka, että velho Rotta juhlii syntymäpäiviään ulkona. Silloin joukkoon on paljon helpompi soluttautua.”

He viettivät koko loppumatkan toivoen. Ilmeisesti toivomisella oli tuloksia, sillä Jaakko Rotan pihalla oli pöytä, jonka päällä oli suuri syntymäpäiväkakku. Kakun ympärillä tanssi ja lauloi kymmeniä ihmisiä. Kun Klara ja Kalle hiipivät paikalle, lähellä oleva mies käännähti ja sanoi:

”Klara ja Kalle! Pronssisia, eikö? Osasinkin odottaa teitä.”

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy tiistaina 28.9.2021. Pitäisi kai tässä vaiheessa sanoa, että Velhoveli on kirjoitettu Jatkotarinoille juonia -postauksen ensimmäisen juonen mukaan.)

Jätä kommentti