Syksyn sydän, osa yksi

Emma inhosi äidinkielenopettajaansa. Ainakin tällä hetkellä, tuijottaessaan kotitehtävänsä tehtävänantoa.

Kirjoita aine aiheesta Syksyn sydän. Vähintään kymmenen sivua. Kirjoita tietokoneella, jotta et voi muuttaa käsialaasi isommaksi ja täyttää sivuja nopeammin.

Emma ei ollut kovin hyvä äidinkielessä. Tai kyllä hän oli hyvä äidinkielessä, mutta huono keksimään aiheita tarinoihin tai aineisiin. Ja kymmenen sivua… Otsikon keksimiseen menisi kaksi tuntia. Mutta otsikko oli jo valmiina, joten Emman olisi täytynyt olla vain tyytyväinen. Mutta jos sivuun menee puolitoista tuntia, niin kymmeneen sivuun menee…

Emma oli vielä huonompi matematiikassa kuin äidinkielessä, joten saatuaan kaksitoista varmasti väärää vastausta hän luovutti ja tyytyi murjottamaan pelkän äidinkielen tehtävän takia – ja katsomaan kaksoissiskoaan Ellaa, joka oli ryhtynyt heti työhön. Hänellä ei ollut tietokonetta mukanaan, mutta Ellan pieni sievä käsiala oli varmasti samankokoista kuin tietokoneen teksti.

Emman kellon mukaan välituntia ei ollut kulunut edes seitsemää minuuttia, kun Ella jo nosti katseensa reilusti yli kymmenen sivun mittaisesta tekstistään. Ellan aine oli valmis silloin, kun Emma vasta mietti miten saisi aineen kirjoitettua ennen palautuspäivää – joka koittaisi jo viikon kuluttua.

Emma huomasi Ellan lähestyvän häntä tyytyväinen hymy kasvoillaan. Emma nappasi äkkiä vihkonsa ja alkoi kuumeisesti miettiä, miten aloittaisi, koska tahtoi saada ainakin kaksi sivua kirjoitettua ennen kuin Ella ehtisi hänen luokseen. Emma voisi vaikka kirjoittaa kaikkein isoimmalla käsialallaan.

Emma kirjoitti tikkukirjaimin ’Syksyn sydän’ paperin yläkulmaan. Hän kirjoitti oman nimensä melkein yhtä isolla kuin otsikon. Mutta ennen kuin Emma ehti kirjoittaa yhtään lausetta, Ella oli jo kurkkimassa hänen olkansa yli.

Ella näytti täsmälleen samalta kuin Emma: hänellä oli tummanruskeat lyhyet hiukset ja vaaleansiniset silmät. He olivat kumpikin pitkiä. Ellan ja Emman erotti toisistaan vain, jos tiesi mitä katsoa. Ellan hiukset olivat aina siistillä nutturalla kun taas Emman hiukset olivat takussa. Ellan koulupuku oli aina siisti, mutta Emman oli ryppyinen ja likainen. Silloin kun Ella istui pulpetissaan esittelemässä kotitehtäviään opettajalle, Emma ryntäsi koulun pihaan ja muisti unohtaneensa tehdä läksyt, ja toivoi että läksyjä oli ollut vain niistä aineista, joiden kirjat hän oli unohtanut kotiin. Silloin opettaja ei voisi tarkistaa, oliko kaikki tehtävät tehty.

”Hei”, Ella sanoi ärsyttävän kiltillä ja kauniilla äänellään. ”Mistä aiot kirjoittaa?”

”Syksyn sydämestä”, Emma vastasi happamasti. ”Tehtävä on kirjoittaa siitä.”

”Mutta mikä sinusta on syksyn sydän?” Ella kysyi.

Emma tajusi, että tehtävään liittyi myös ajatustyötä. ”Öö… Jännitys ja… kuuma kaakao!”

”Mikä sinusta on erikoisen jännittävää syksyssä?” Ella kysyi. ”Kaakaon kyllä käsitän.”

”Öö…” Emma sai nerokkaan ajatuksen. ”Halloween!”

Ella ei sanonut mitään. Ehkä halloween oli hänestäkin kelvollinen syksyn sydän.

”Kerron vaikka jokaisen muistoni liittyen halloweeniin”, Emma sanoi. ”Mietitään… Jos kerron jokaisesta halloweenistani sivun, aineesta tulee kahdentoista sivun mittainen!”

”Oletko ennustaja?” Ella tiedusteli. ”Aineet pitää palauttaa monta viikkoa ennen halloweenia.”

”No yhdestätoista halloweenista tulee yksitoista sivua”, Emma sanoi ärsyyntyneesti.

”Kuinka tarkkaan muistat ne halloweenit, jolloin et osannut edes puhua?” Ella kysyi.

”Hmm…” Emma mutisi.

”Mitä teit kaksi vuotta sitten halloweenina?” Ella kysyi.

Emma oli hiljaa, koska eihän hän voinut muistaa, mitä teki halloweenina kaksi vuotta sitten!

”Niinpä”, Ella jatkoi.

”No, selvä. Keksin uuden aiheen”, Emma sanoi.

”Mikä se on?” Ella kysyi.

”En tiedä”, Emma sanoi. ”Minun täytyy miettiä. Mene pois, en voi keskittyä jos höpötät siinä!”

Emma ei ehtinyt edes koskettaa paperia kynällään, koska kellot soivat seuraavalle tunnille. Hän tunki äidinkielen vihkon ja penaalin reppuunsa ja juoksi sisälle. Seuraavalla tunnilla olisi historiaa. Historian opettaja ei ikinä antanut heille tehtäviä tai käskenyt lukemaan mitään, puhui vain itse, eli Emma voisi aivan hyvin keksiä ja kirjoittaa äidinkielen ainetta myös historian tunnilla. Jos hän istuisi takariviin, historian opettaja ei edes näkisi häntä. Ja jos näkisi, hän ehkä luulisi Emman tekevän pelkkiä muistiinpanoja. Siitä hän voisi jopa saada hyvän merkinnän.

Emma tiesi kyllä, että Syksyn sydän -aine kuului kirjoittaa kotona, sehän oli kotitehtävä. Mutta häntä aina ärsytti, miten Ella saattoi tehdä aina mitä halusi aivan koko iltapäivän, koska hän ehti saada läksyt valmiiksi jo välitunnilla. Emmalla sitä vastoin meni joka ilta vähintään kaksi tuntia läksyihin. Tänäänkin hänen täytyisi äidinkielen tehtävän lisäksi huolehtia matematiikan laskuista, maantiedon tehtävistä ja historian kokeeseen lukemisesta.

Historian koe? Emma muisti kauhukseen, että se olikin tänään.

Koeaikaa oli koko tunti, mutta Emma tiesi, että osaisi vastata vain yhteen kysymykseen, nimittäin siihen mihin pitää kirjoittaa oma nimi, ja totesi että voisi kirjoittaa ainettaan koko tunnin ja käyttää viikonlopun uusintakokeeseen lukemiseen.

Kun tunti loppui, Emmalla oli pulpetillaan kaksi paperia. Toinen oli historian koe, jossa luki vain hänen oma nimensä ja toinen Syksyn sydän -aine. Älkää kuvitelkokaan, että se olisi valmis. Emma oli saanut paperille yhden lauseen: ”Mene koulun jälkeen metsään etsimään materiaalia.

Kun koulupäivä päättyi, Emma juoksi kotiin ja kiiruhti metsään koulureppu selässään. Jos hänet valtaisi äkillinen inspiraatio, kirjoitusvälineiden olisi hyvä olla lähellä.

Inspiraatio ei kuitenkaan vallannut Emmaa. Emman valtasi kauhu, kun hän kuuli takaansa oudon äänen.

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy lauantaina 2.10.2021.)

Jätä kommentti