Syksyn sydän, osa viisi

Emma kiiruhti Sydänsyksyn luokse. Emma polvistui Sydänsyksyn viereen ja huomasi, että tämän kasvot olivat keltaiset. Emma nousi seisomaan ja katsoi neuvottomana ympärilleen. Hän epäili, että tämä oli vain jokin Sydänsyksyn temppu. Ehkä Sydänsyksy vain esitti ja pian hänen ystävänsä tulisivat tekemään Emmalle jotain.

Kului kaksikymmentä minuuttia. Mitään ei tapahtunut. Emma lähti kävelemään verrytelläkseen jalkojaan. Hän mietti niin kuumeisesti hämmentävää tilannetta, että kun seuraavan kerran katsoi ympärilleen, hän oli jonkinlaisessa leirissä.

Siellä oli telttoja ja jokin keittiötä muistuttava. Keittiöosiossa seisoi kookas nainen, joka hämmensi padassa poreilevaa keitosta.

Samassa nainen kääntyi ja huomasi Emman.

”Kukas sinä olet, pikkutyttö?” hän kysyi ystävällisesti.

”Emma. Tuota… Mikä tämä paikka on?”

”Tämäkö? Tämä on minun ja Sydänsyksyn koti.”

”Oletko Sydänsyksy äiti?” Emma kysyi hämmästyneenä. ”Ettehän te muistuta yhtään toisianne!”

Sydänsyksy näytti vaaralliselta myrkkysienimiekkoineen, kun taas nainen oli erittäin ystävällinen, ja näytti siltä ettei tiennyt miten hymyn saa pois kasvoilta.

”Olen minä”, nainen sanoi. Hän riisui sinisen huivin päästään. Sen alta paljastui lyhyeksi leikatut suklaanruskeat hiukset. ”Minä olen muuten Olivia. Oletko tavannut Sydänsyksyn?”

Emman olisi tehnyt mieli sanoa ”Valitettavasti”, mutta hän arveli ettei se ollut kovinkaan kohteliasta.

”Olen”, Emma sanoi sen sijaan ja jätti mainitsematta, että Sydänsyksy oli uhkaillut häntä myrkkysienimiekalla. Olivia saattaisi olla niitä äitejä, jotka luulevat etteivät heidän lapsensa ikinä tee mitään pahaa.

”Missäs Sydänsyksy nyt on?” Olivia kysyi. Emmaa melkein nauratti, miten erilaisia Olivia ja Sydänsyksy olivat, ja lisäksi häntä ihmetytti se, että Olivialla oli aivan tavallinen nimi, hän näytti aivan tavalliselta ja teki aivan tavallista ruokaa, vaikka asui metsän keskellä. Sitten Emma tajusi, että hänen täytyisi selittää Olivialle, missä Sydänsyksy nyt oli. ”Ruoka on valmista.”

Emma päätti puhua täysin totta. ”Hän kaatui maahan eikä liikahdakaan.”

Olivia huokaisi. ”Joko taas?”

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy keskiviikkona 6.10.2021.)

Jätä kommentti