Syksyn sydän, osa neljä

Äkillisessä rohkeudenpuuskassa Emma ilmoitti:

”Minäpä en pakene tai seuraa sinua, minä jään tähän.”

”Oletko aivan varma?” Sydänsyksy kysyi ja nosti myrkkysienimiekkaansa. Sen päässä keinui Emman kännykkä.

”Hei!” Emma huudahti. ”Anna se tänne!”

”Jos saat kiinni”, Sydänsyksy sanoi tyynesti ja pinkaisi juoksuun.

Emma juoksi hänen peräänsä.

Sydänsyksy pysähtyi purolla, joka oli jo peittynyt lehtiin. Nopeasti mutta harkitusti hän pudotti Emman kännykän puroon. Se jäi ensin vaahteranlehdelle kellumaan, ja Emma pidätti hengitystään toivoen ettei se uppoaisi. Mutta pian vaahteranlehti vajosi pohjaan.

”Noin”, Sydänsyksy sanoi. ”Nyt olen varma, ettet voi hälyttää apua tai ottaa minusta salaa valokuvia.”

Emma katsoi neuvottomana paikkaa, mihin hänen kännykkänsä oli pudonnut. Hän oli huolissaan siitä, että Sydänsyksy oli sanonut avun hälyttämisestä. Mitä hän aikoi tehdä Emmalle? Hänellä oli miekka, Emmalla pieni linkkuveitsi. Sydänsyksy oli Emmaa pään pidempi ja hänen kätensä näyttivät vahvoilta.

Sydänsyksy ei kuitenkaan tehnyt mitään. Myrkkysienimiekka putosi hänen kädestään ja hän kaatui maahan tikkusuorana.

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy tiistaina 5.10.2021.)

Jätä kommentti