Syksyn sydän, osa kymmenen

”Mutta enhän minä osaa taikoa”, Emma sanoi.

Liina-noidan kasvot valahtivat ilmeettömän valkoisiksi. Hän pysyi hetken liikkumatta ja paiskasi sitten padan suuttuneesti lattialle.

”Miten olinkaan niin typerä!” hän huudahti ja paiskasi toisenkin padan lattialle. ”En muistanut, että kaikilla ei ole taikavoimia. Ja nyt sinä tiedät, missä minä asun ja mitä teen. Miten pystyin olemaan niin typerä!”

Liina-noita lopetti patojen heittelyn ja kääntyi katsomaan Emmaa. ”Minun täytyy vangita sinut ikuisuudeksi vankilaani!”

Emma juoksi ulos talosta ennen kuin edes tajusi tehneensä niin. Hän kiersi talon taakse ja nappasi noidan luudan. Hän istui sen päälle ja ponkaisi ylös. Luuta tosiaan totteli häntä. Se kuljetti Emman kauas Liina-noidan mökiltä. Emma huomasi, että noita oli jäänyt suu auki seuraamaan hänen pakoaan.

Emma ei tiennyt, pystyikö luudalla lentämään vain jos oli noita. Eikä se häntä oikeastaan kiinnostanutkaan. Nyt hän halusi vain viedä Sydänsyksyn Olivian luokse. Se luonnistuisi kätevästi luudalla lentäen.

Sydänsyksy makasi purossa. Emma tahtoi testata lentotaitoaan ja kaarsi alas. Hän tarttui Sydänsyksyä kädestä ja kiskaisi tämän luudalle. Sydänsyksy pysyi luudan päällä erinomaisesti. Emma lensi Olivian luokse ja pudotti Sydänsyksyn maahan. Sitten hän kaarsi ylös ja vilkutti Olivialle. Emma ei jaksanut selittää. Lisäksi hän oli aina pitänyt näyttävästä lähtemisestä, ja tämä ainakin oli sellaista.

Emma huomasi pitävänsä lentämisestä. Hän päätti piilottaa luudan kiven alle metsän reunaan, mistä voisi vielä joskus ottaa sen ja käydä katsomassa, oliko Sydänsyksy herännyt. Nyt se ei kiinnostanut häntä. Emma mietti, oliko hän todella noita, koska oli selvästi luonnonlahjakkuus luudalla lentämisessä.

Hän käveli sisälle kotiinsa ja istuutui tietokoneensa ääreen. Emma alkoi kirjoittaa Syksyn sydän -ainettaan.

 

Seuraavalla äidinkielentunnilla aineet piti palauttaa. Emma istui Ellan viereen, koska tahtoi nähdä hänen numeronsa. Äidinkielenopettaja palautti aineet aina tunnin lopussa numeroiden ja huomioiden kanssa. Se oli mukavaa, koska siten ei tarvinnut jännittää numeroita seuraavaan tuntiin.

Tunnin lopussa Emma sai nähdä numeronsa. Kymmenen miinus!

”Miinus tulee siitä, että tarinasi tuskin on totta”, opettaja sanoi.

Ella sai kahdeksikon, koska hänen aineensa oli opettajasta tylsä.

Kerrankin Emma oli ollut siskoaan parempi!

 

(Syksyn sydän loppuu tähän. Piditkö tarinasta?)

Yksi kommentti artikkeliin ”Syksyn sydän, osa kymmenen”

  1. Sydänsyksyn tarina oli hauska ja myös jännittävä, pidin siitä paljon!

Jätä kommentti