Pelikorttien salaisuus, luku neljä

”Minusta meidän pitäisi palata Jokeripokeriin pelastamaan sen asukkaat”, Milla kuiskasi. Hän ja Olivia olivat jutelleet Jokeripokerista ja kaikesta siihen liittyvästä jo monen tunnin ajan. He eivät saaneet unta. Toisaalta he eivät olleet yrittäneetkään, mutta he olivat varmoja, että jos yrittäisivät, epäonnistuisivat. Siis nukahtamisessa. Ei Jokeripokerin asukkaiden pelastamisessa. Siinä he olivat paljon toiveikkaampia.

”Lähdetäänkö nyt heti?” Olivia kysyi yllättäen Millan täysin. Pikkusisko oli luullut, että hän sanoisi nuo sanat ja joutuisi suostuttelemaan Oliviaa vielä yhden tunnin. Nyt kaikki kuitenkin kävi helpommin, joten Milla vastasi myöntävästi ja he hiipivät vaatehuoneeseensa pukeutumaan.

”Meidän täytyy kirjoittaa kirje äidille ja isälle”, Olivia sanoi. ”Pakkaa sinä reppu.”

Milla totteli. Kun Olivia palasi kirjoitettuaan kirjeen ja jätettyään sen omalle tyynylleen, oli Milla jo pakannut repun. Hänen piti kuitenkin vielä purkaa se ja näyttää Olivialle, mitä kaikkea oli ottanut mukaan.

”Otetaanko kännykkä?” Olivia kysyi.

Sen Milla oli unohtanut. Kännykkä lojui Olivian yöpöydällä.

”Sitten äiti ja isä varmaan soittavat meille äkäisinä ja huolestuneina minuutin välein”, Milla pohti.

”Mutta jos meillä on jokin ongelma, he tuntuivat tietävän tästä jotain ja voivat ehkä auttaa”, Olivia sanoi. ”Otetaan vaan. Jos me saadaan puhelu, painetaan vain punaista. Siitä ne sentään tietävät meidän olevan yhä elossa.”

Yhteisellä päätöksellä kännykän lisäksi otettiin mukaan myös penaali ja vihko, eväitä ja rahaa sekä kännykän laturi. Sitten he olivat valmiita.

 

Olivia ja Milla eivät olleet koskaan olleet varovaisempia avatessaan ulko-ovea. He varoivat, ettei siitä kuuluisi minkäänlaista ääntä, johon jompikumpi heidän vanhemmistaan saattaisi herätä ja estää heidän aikeensa.

Viimein ulko-ovi oli suljettu ja he pääsivät matkaan. Siskokset eivät koskaan olleet myöskään kävelleet kaupungissa pimeällä, joten heillä kesti hetki päästä edes pihalta pois.

Milla katsoi hampurilaisravintolan mainosta niin kaihoavasti, että Olivia sanoi:

”Mennään syömään ensin.”

Olivia ja Milla kääntyivät oikealle ja päätyivät pian hampurilaisravintolan eteen.

”Tämä meidän karku- ja pelastusreissumme on ihan kuin elokuvasta”, Milla huokaisi juuri ennen kuin haukkasi hampurilaistaan.

”Paitsi että elokuvissa ei pysähdytä hampurilaiselle”, Olivia huomautti ja he nauroivat.

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy todennäköisesti ensi viikolla.)

Jätä kommentti