Pelikorttien salaisuus, luku kaksi

”Kummituksia”, Olivia sanoi.

”Ei ruokaa”, sanoi Milla.

”Ehkä siellä on rottia”, Olivia sanoi värähtäen.

”Emme pääse koskaan pois!” huudahti Milla nyyhkyttäen. ”Ja siellä on satavarmasti pimeää. Minä inhoan pimeitä paikkoja.”

”Siellä on ihan varmasti märkää ja kylmää ja haisee kamalalta”, valitti Olivia.

Äkkiä Milla sai ajatuksen.

”Kuule, Patasotilas”, hän aloitti johdattelevasti, ”etkö voisi päästää meitä vapaiksi?”

”Valitettavasti se ei käy”, Patasotilas sanoi. Hän kuulosti surulliselta ja pahoittelevalta.

”Niin arvelinkin”, Milla sanoi. ”Mutta entäpä jos voittaisimme vapautemme – korttipelissä?”

Jos on itse pelikortti, korttipelit ovat varmaan pyhä asia. Itse asiassa Jokeripokerissa oli laki, jonka mukaan jokaiseen korttipeliehdotukseen täytyi suostua. Patasotilaan oli siis pakko vastata myöntävästi.

”Hyvä on”, hän sanoi. ”Mutta onko sinulla pelikortit?”

”On minulla”, Milla sanoi. ”Pysähdytään pelaamaan.”

Sillä aikaa kun Patasotilas ähelsi häkin lukon kanssa, Olivia mietti mitä Milla oikein aikoi. Pitäisikö heidän juosta karkuun heti kun he pääsisivät pois häkistä? Vai aikoiko Milla huijata Patasotilasta korttipelissä?

Patasotilas sai viimein lukon auki. Hän istui maahan vastapäätä Millaa. Olivia asettui seisomaan Millan taakse. Vaikutti siltä, että pikkusisko tosiaan aikoi pelata korttia.

”Jaa sinä kortit, niin et voi epäillä minun huijaavat”, Milla sanoi ja ojensi korttipakan Patasotilaalle. ”Nämä minun kortit on niin isoja, että näillä ei voi huijata laittamalla niitä hihaan.”

Pataässä jakoi kortit. Milla otti omansa käteensä ja Olivia huomasi riemukseen, että siskolla oli värisuora! Hän voittaisi aivan varmasti eivätkä he joutuisikaan tyrmään!

Mutta Milla keräsi korttinsa yhteen nippuun ja aikoi selvästi vaihtaa kaikki.

”Sinulla on värisuora”, Olivia kuiskasi. ”Älä vaihda mitään, muuten häviät!”

Milla iski vain silmää ja vaihtoi kaikki korttinsa.

Kun peli päättyi, Millalla ei ollut mitään. Patasotilaalla oli kolmospari ja hän siis voitti. Milla riiputti päätään. Hän elehti pienesti Olivialle, että tämänkin täytyisi tehdä niin. Isosiskokin ryhtyi tuijottamaan kenkiään.

Patasotilas näytti vaivautuneelta.

”No jospa minä kuitenkin päästäisin teidät…” hän aloitti.

”Voi, tekisitkö tosiaan niin!” Milla huudahti ja nosti katseensa. Milla kääntyi taas iskemään silmää Olivialle. Samassa Olivia tajusi Millan juonen. Aika ovelaa, täytyi Olivian myöntää. Milla oli hävinnyt tahallaan, jotta Patasotilaan alkaisi käydä heitä sääliksi. Mutta miksi Milla hävisi tahallaan, kun voittamisella olisi ihan samat seuraukset? Mutta jos Milla olisi voittanut, Patasotilas olisi joutunut päästämään heidät vapaiksi. Nyt hän vapautti Millan ja Olivian omasta tahdostaan eikä varmasti kertoisi siitä Jokerin veljeksille.

Pian Pataässä lähti vieden häkkikottikärryt mukaansa.

”Mitäs nyt?” kysyivät Olivia ja Milla yhteen ääneen toisiltaan.

Kummallakaan ei ollut mitään aavistusta.

 

(Jatkuu seuraavassa luvussa, joka ilmestyy todennäköisesti tämän viikon aikana.)

Jätä kommentti