Keppihevosen salaisuus, osa yhdeksän

Nyt me vasta umpikujassa olimmekin! Tämä oli minusta koko seikkailumme vaikein vaihe. Olimme nyt Syysmyrskyn kanssa ratkaisseet arvoituksen ja Syysmyrsky oli siis saanut sen mitä halusikin. Mutta pitäisikö meidän kertoa myös muille Hopealammen laukkakilpailun arvoituksen ratkaisu?

Pitäisi kai. Seuraisi varmasti monta harmia myöhemmin, jos emme tekisi niin. Ja sitä paitsi – eikö Oliver ollut edes jollain tapaa syyllinen? Kai hän oli, koska Mona Lukin kirjeestä sai sen vaikutelman, että Oliver oli pakottanut Monan hautaamaan timantit maahan.

”Jos kirjoittaisin lehteen jutun?” sanoin Syysmyrskylle kysyvästi.

”Uskoisiko kukaan?” Syysmyrsky kysyi.

Mietin hetken. ”Tuskin kukaan ajattelee, että olen keksinyt kaiken, etenkin jos laitan mukaan kuvan M. Lukin kirjeestä.”

”Mutta mikä lehti voisi julkaista sinun kirjoituksesi?” Syysmyrsky kysyi. ”Ethän ole edes toimittaja.”

”Hmm.” Sain ajatuksen. ”Pikku kirjoitukset voisi! Sinne voi kuka tahansa lähettää juttunsa. Kyllä minun kirjoitukseni varmasti otetaan vakavasti.”

Nappasin esiin sen lehtiön, mitä olin käyttänyt esiintyessäni toimittajana silloin kun näin Oliverin ensimmäisen kerran. Kirjoitin kynä sauhuten viidentoista minuutin ajan. Sitten hyppäsin Syysmyrskyn selkään.

”Pikku kirjoitusten päätoimittaja asuu täällä, voimme viedä kirjoituksen hänelle”, sanoin.

Hetken kuluttua olimme päätoimittajan ovella. Hänen postilaatikkonsa näytti olevan täynnä kirjoituksia. Sinne ei olisi mahtunut enää mitään, joten koputin oveen välittämättä siitä, että kello oli kolme yöllä.

Pian ovi avautui ja päätoimittaja näyttäytyi meille äkäisenä ja unisena.

”Mitä haluatte?” hän kysyi.

Selitin kaiken mitä oli tapahtunut. Päätoimittaja ei näyttänyt uskovan, sillä hän pamautti oven kiinni ja käski jättää tarinani postilaatikkoon. Hän luuli, että olin keksinyt koko jutun ja kirjoittanut siitä tarinan!

”Mitä me voimme tehdä?” kysyin Syysmyrskyltä.

”Tehdään niin kuin päätoimittaja sanoi”, Syysmyrsky totesi. ”Annetaan hänen julkaista seikkailumme lehdessä ja annetaan kaikkien luulla sitä keksityksi tarinaksi.”

”Mutta…” sanoin epätoivoisesti.

”Joidenkin mysteerien on paras jäädä selvittämättä”, Syysmyrsky sanoi päättäväisesti.

 

(Keppihevosen salaisuus päättyy tähän. Piditkö tarinasta?)

Jätä kommentti