Keppihevosen salaisuus, osa viisi

Hypähdin nopeasti oksan päälle ja kiirehdin alas puusta. Syysmyrsky oli seurannut tapahtumia ensin kauhistunut, sitten helpottunut ilme kasvoillaan. Haamuhevonen huusi minulle:

”Tutki paikkoja!”

Noudatin käskyä ja juoksentelin hetken ympäriinsä, vaikka mielessäni oli koko ajan pieni pelko, että kaikki todisteet olisivat hävinneet näin pitkässä ajassa.

Kului viisitoista minuuttia. En ollut löytänyt mitään. Pian olin ollut rotkon toisella puolella jo puoli tuntia, enkä ollut yhtään viisaampi kuin rotkon toisella puolella.

”Anna olla!” Syysmyrsky sanoi surullisen näköisenä. ”Emme kuitenkaan löydä mitään. Vien sinut kotiin ja palaan sinne mistä tulinkin.”

”Ei”, minä sanoin. ”Minulla on suunnitelma.”

Syysmyrsky piristyi hiukan.

”Murtaudutaan Oliverin kotiin ja mennään sinne tutkimaan”, sanoin niin päättäväisesti, että hämmästyin itsekin.

”Ei, en voi antaa sinun vaarantaa itseäsi”, Syysmyrsky sanoi vastahakoisesti. En tiennyt, johtuiko vastahakoisuus siitä, ettei Syysmyrsky tahtonut luovuttaa, vai siitä, ettei hän tosiaankaan halunnut minun murtautuvan Oliverin kotiin. Ehkä molemmista.

”Älä huoli. Ei siinä kestä kauaa. Menen sinne yöllä ja tarkistan kaikki muut huoneet paitsi sen, missä Oliver on nukkumassa. Ei siinä voi käydä mitään”, sanoin rauhoittelevasti kaikkein suostuttelevimmalla äänelläni.

Syysmyrsky empi hetken mutta nyökäytti sitten päätään. ”Mutta ensin meidän täytyy keksiä, miten pääset takaisin tälle puolelle”, hän huomautti.

Siinä meillä olikin pieni pulma. Tai aika suuri. Syysmyrsky oli jo tajunnut, etten suostuisi hyppäämään uudestaan rotkon yli. Ei se edes onnistuisi, sillä Syysmyrskyn puolella rotkoa olevan puun oksat olivat paljon korkeammalla, enkä pystyisi hyppäämään niin korkealle, etenkin kun täytyi hypätä myös pitkälle.

Aloimme Syysmyrskyn kanssa pohtia, miten pääsisin takaisin. Siinä meillä olikin miettimistä. Hätäännyin ja mietin, pääsisinkö ikinä pois, kun Syysmyrsky yli puolen tunnin pohdinnan jälkeen keksi:

”Muistan hämärästi, kuinka kävimme ratsastajani kanssa laukkaamassa reitin kerran läpi ennen kilpailuja. Noin kilometrin päässä pitäisi olla toinenkin silta. Se saattaisi olla vielä käyttökelpoisessa kunnossa.”

”Miten minä osaan reitin sinne?” kysyin hieman hermostuneesti. Eksyminen tästä vielä puuttuisikin.

”Ei hätää, sinun tarvitsee kävellä vain samaa polkua, minkä päällä nytkin seisot. Minä voin kävellä tässä toisella puolella sinun kanssasi”, Syysmyrsky sanoi.

Huokaisin ja lähdin kävelemään. En ole ikinä pitänyt kävelemisestä.

Vasta neljänkymmenenviiden minuutin päästä olimme sillan luona. Se oli kyllä olemassa, mutta ei niin hyvässä kunnossa kuin Syysmyrskyn eläessä: osa laudoista oli pudonnut jokeen ja silta näytti muutenkin siltä, ettei välttämättä pystyisi kantamaan minua.

Siitä oli kuitenkin pakko mennä, sillä muuta reittiä ei ollut. Astuin varovaisesti ensimmäiselle lankulla. Tunsin heti paikalla, miten se alkoi murentua kenkäni alla. Astuin kiireesti seuraavalle. Sama juttu. Kolmas ja neljäs murenivat myös, paljon nopeammin vain. Aloin juosta niin varovaisesti kuin mahdollista. Tunsin miten lankut putosivat veteen heti kun nostin jalkani niiltä.

Vähän sillan puolivälin jälkeen lankku putosi heti kun kengänkärkeni kosketti sitä. Kaaduin kiljahtaen niin, että jalkani oli polven alapuolelta kahden lankun välissä. Ja toinen niistä lankuista putoaisi koska tahansa! Riuhtaisin itseni kiireesti irti ja loikkasin raon yli. Juoksin loppumatkan kovempaa kuin koskaan ennen.

Silta oli kadonnut, kun pääsin Syysmyrskyn luokse. Hän näytti kauhistuneelta.

”Oliverin haastattelu, rotkon yli hyppääminen, lahonneen sillan käyttäminen…” Syysmyrsky sanoi. ”Ja nyt vielä Oliverin kotiin murtautuminen.”

Minä vain nyökkäsin, osin siksi, että olin vielä järkyttynyt sillan takia ja osin siksi, etten ihan tiennyt mitä Syysmyrsky tarkoitti.

Oli alkanut jo hämärtää. Ostin eväitä kylän kahvilasta ja menin Oliverin talon lähelle syömään niitä. Kun olin saanut syötyä, kello oli jo puoli yksitoista eikä Oliverin talon ikkunoissa näkynyt enää valoja. Oli sopiva aika murtautua sisään.

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy keskiviikkona 29.9.2021.)

Jätä kommentti