Joulukalenteri, luukku 23: Tonttujen talviurheilukilpailut 6

23.12.

Tänään sitten oli lumisota ja paljastui talviurheilukilpailujen voittaja.

 

Heräsin aamulla erittäin pirteänä ja menin ruokalaan syömään puuroani. Ruokalassa vallitsi jännittynyt tunnelma. Kenelläkään ei näyttänyt olevan nälkä, mutta minulle riisipuuro kanelilla ja sokerilla kyllä maistui.

Aamiaisen jälkeen lumisotaan osallistuvat menivät lumilinnoihinsa ja odottivat, että lumisota julistettaisiin alkaneeksi. Kävimme Tonttutanssikerhon kanssa viime hetken neuvotteluita. Heti kun joululaulut alkaisivat soida (koko lumisodan ajan soitetaan joululauluja ja lumisota alkaa samaan aikaan kuin joululaulut ja päättyy samaan aikaan kuin joululaulut) me kymmenen singahtaisimme ulos ja aloittaisimme mitalienryöstelyn. Sovimme vielä, että vahtivuoroja vaihdettaisiin, jotta kaikki pääsisivät pitämään hauskaa. Vahtivuoro vaihtuisi joka kolmannella joululaululla, eli ryöstäjänä pääsi olemaan kahden joululaulun ajan.

”Petteri Punakuono” alkoi. Samassa lumisota käynnistyi. Heti ensimmäisen säkeistön aikana onnistuimme kahmimaan viisi mitalia. Yksi kävi palauttamassa ne linnakkeeseen ja hätisti samalla lumipalloilla muutaman tontun, joka juoksi meidän linnakettamme kohti.

Seuraavan joululaulun loputtua minä muistin vakoilutehtäväni. Hiivin siis jokaisen linnakkeen luokse ja kuuntelin, sanottiinko siellä mitään epäilyttävää. En kuullut mitään, vaikka kiersin kaikki linnakkeet. Tähän meni viisi joululaulua ja palasin linnakkeeseen vahtimaan mitaleja.

Niitä olikin jo ihan komea kasa, melkein 20. Muilla ei siis ollut melkein mitään, mitalejahan oli vain 30. Nyt laitoimme vahtivuoroon jo neljä tonttua, sillä meille tuli tosi paljon hyökkäyksiä. Jäljelle jäävistä kahdeksasta vain neljä meni ryöstämään mitaleja ja loput piiloutuivat lumikasoihin tekemään lumipalloja ja pommittamaan meidän linnakettamme lähestyviä tonttuja. Osa myös toi linnakkeeseen lumipalloja.

Meillä oli 25 mitalia, kun joululauluja ei enää kuulunutkaan. Oliko tosiaan kulunut jo kuusi tuntia?

Tontut kerääntyivät mitalienlaskentaan. Me voitimme tietenkin ylivoimaisesti ja saimme kymmenen kiloa jouluherkkuja. Nam!

En saanut selville, kuka oli kiusannut minua urheilukisojen ajan, mutta en jaksa enää ajatella sitä.

Ja huomenna on joulu! En mitenkään voi uskoa sitä. Ensin oli se Joanna-hässäkkä ja sitten talviurheilukilpailut… Olen ollut niin kiireinen, etten ole muistanut joulua oikein kunnolla. Mutta ehkä tilanne korjaantuu huomenna.

Nyt minua väsyttää niin paljon, ettei kynä ole pysyä kädessä. Menen nukkumaan. Toivottavasti näen unia joulusta.

Jätä kommentti