Joulukalenteri, luukku 20: Tonttujen talviurheilukilpailut 3

Jotkut ajattelevat, ettei pulkkamäki ole urheilua. Siinähän vain istutaan pulkan kyydissä… Mutta kyllä se ainakin tänään oli. Ainakin mäen päälle kiipeäminen.

Pulkkamäki oli tänä vuonna ihan erilainen. Aikaisemmin se on ollut minusta tylsin, mutta tänään se ei ollut enää pelkkää pulkkamäkeä, sillä joku oli tehnyt valituksen siitä ettei meillä ole mukana laskettelua ja lumilautailua.

”Ensimmäisenä kilpailemme ohjaustaidossa”, järjestäjätonttu kertoi. ”Sitten tyylissä, sitten nopeudessa ja sitten lumilautailussa ja sitten laskettelussa.”

Oho, ajattelin. Kahta viimeisenä mainittua en ollut koskaan kokeillutkaan. Mutta ei tainnut kukaan muukaan olla lumilautailu- tai laskettelumestari. Kuinkakohan monta murtaa jalkansa, mietin. En kuitenkaan ehtinyt miettiä enempää, sillä minun piti nousta ensimmäisenä mäen päälle pulkkani kanssa. Toki myös se, kuinka nopeasti kiipeää ylös, vaikuttaa sijoitukseen.

Mäkeen oli aseteltu keppejä, joiden välissä piti pujotella. Työnsin pulkkani liikkeelle, vetäisin jalat kyytiin ja keskityin ohjaamiseen. Kaadoin kaksi keppiä, mutta muuten meni ihan hyvin.

Odotin, että muutkin saivat laskettua. Sen jälkeen vuorossa oli tyyli. Minulla ei ollut tähän mitään erityistä suunnitelmaa, joten tyydyin vain laskemaan hosumatta, kädet ja jalat pulkassa ilman lumisuihkuja. Näytin varmaan Pulkkamäen alkeet -kirjan kuvalta, mutta viis siitä.

Nopeus on kaikkein vaarallisin kohta pulkkamäkikisassa. Kaikki laskevat yhtä aikaa, vierekkäin. Koska kaikkien pulkat on tarkistettu, ettei kenenkään pulkka mene toista kovempaa, on aina keino voittoon vastustajien hidastaminen sohimalla ja laskemalla päälle.

Jonkun käsi osui minua päähän ja joku törmäsi minuun pulkallaan. Olin maalissa ehkä yhdeksäntenä. Ja sitten oli vuorossa uusi laji, lumilautailu. Ilmeisesti arvosteltiin vain sitä, kuka horjuu kaikkein vähiten ja kuka pysyy pisimpään pystyssä.

Kun tulin minun vuoroni edellisen luovutettua lumilaudan minulle, kiipesin mäen huipulle. Mietin hetken, uskalsinko ollenkaan laskea, mutta lopulta menin lumilaudan päälle. Kaaduin mäen aikana kahdesti. Ei siis ykkössijaa odotettavissa.

Menin hakemaan suksiani laskettelua varten. Kun astuin suksivarastoon, olin kuulevinani jonkun lausuvan nimeni kiihtyneellä äänellä. Kun huhuilin, ääni vaikeni. Ehkä minä vain kuvittelin.

Laskettelussa olin vähän parempi, kaaduin vain kerran. Kun lopulliset sijoittumiset ilmoitettiin, olin kuudestoista. Sain siis yhden mitalin.

Nyt minun täytyy alkaa suunnitella lumiukkoa, minkä huomenna rakennan. Millainenkohan se olisi? Hmm…

Jätä kommentti