Joulukalenteri, luukku 2

2.12.

Kun palasin eilen vakoiluvuorostani, lahjapäällikkö seisoi ovella.

”Olet kolme minuuttia myöhässä!” hän tiuskaisi minulle.

”En tiennyt, että minulla on joku tietty aika jolloin minun täytyy palata vakoilemasta”, vastasin hämmentyneenä. ”Pysähdyin matkalla ihailemaan revontulia.”

”Nyt sinulla on kotiintuloaika”, lahjapäällikkö napautti. ”Tasan sillä sekunnilla, kun vakoiluvuorosi loppuu, sinun täytyy olla kotona.”

”Mutta enhän minä voi jättää vakoiluvuoroanikaan vajaaksi”, huomautin. ”Kyllä kotimatkaani ainakin minuutti menee, vaikka reki olisi jo valmiina odottamassa. Minun tehtäväni on tänä talvena vakoilla joensuulaisia, ja sieltä tänne Korvatunturille on aika pitkä matka.”

”Ei muttia!” lahjapäällikkö ilmoitti.

”Hyvä on”, antauduin. ”Sanon rekipäällikölle, että lähettää rekensä aikaisemmin noutamaan minua, jotta ehdin ajoissa kotiin.”

Lahjapäällikkö oli jo melkein sisällä, mutta kuultuaan sanani hän käännähti ympäri.

”Minä olen nyt sekä lahja- että rekipäällikkö”, hän sanoi. ”Toteutan pyyntösi.”

Ennen kuin ehdin kysyä, mitä entiselle rekipäällikölle oli tapahtunut, lahja- sekä rekipäällikkö asteli asuntoonsa ja kiskaisi oven kiinni. Kuulin hänen vielä lukitsevankin sen, mikä oli hyvin omituista.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Joulukalenteri, luukku 2”

Jätä kommentti