Joulukalenteri, luukku 19: Tonttujen talviurheilukilpailut 2

19.12.

Rummun paukahdus herätti minut tänäkin aamuna ja tallustelin ruokalaan pukeuduttuani. Istuin paikoilleni ja sirottelin kanelia ja sokeria puurolleni. Järjestäjätonttu alkoi taas puhua.

”Aloitamme luistelukilpailun kello puoli kaksi”, hän sanoi. ”Taitoluisteluosuus on ensin. Sitten on pikaluistelu. Tänä vuonna ajattelimme panostaa taitoluisteluun enemmän, joten saatte kaikki valita musiikit ja lisäksi saatte luistella taitoluistimilla!”

Kaikki kohahtivat. Jotkut innoissaan, jotkut kauhistuneena, minä vähän siinä välillä. Osaisinkohan edes luistella sellaisilla? No, ehkä tonttutanssihypyt onnistuisivat vähän paremmin. Ehkä ansiostani kehittyisi ihan uusi urheilulaji, tonttuluistelu!

”Koska kukaan teistä ei ole ennen luistellut taitoluistimilla, saatte harjoitella puoli kahteen asti. Kello on nyt puoli seitsemän, eli ehditte hyvin. Muistakaa musiikki!”

Järjestäjätonttu loikkasi pois pöydältä sanottuaan vielä, mistä taitoluistimet löytyisivät.

Hotkaisin puuroni ja nousin pöydästä. Kaikki muut söivät vielä. Hyvä – saisin koko kentän itselleni.

Taitoluistimien sitominen kestää muuten paljon kauemmin kuin hokkareiden, huomasin istuessani kentän laidalla. Pian kuitenkin pääsin jäälle. Minun täytyisi opetella kokonaan uusi luistelutapa, mutta kai sekin onnistuisi.

Kello kahteentoista mennessä koreografia oli muokattu kuntoon ja luistelukin sujui. Luistelukentällä alkoi olla ruuhkaa, joten katsoin viisaammaksi antaa tilaa kaikille, joilla ei sujunut yhtä hyvin. Menin sen sijaan sisälle. Tiesin jo, minkä musiikin ottaisin, joten menin kirjastoon lukemaan.

Kirjojen parissa aika kului ihan huomaamatta. Oli enää vartti aikaa kilpailun alkuun, kun havahduin katsomaan kelloa. Nyt oli kiire. Jätin kirjat pöydälle ja singahdin matkaan. Viidessä minuutissa olin kentän laidalla. Onneksi luistelimme tavallisissa tonttupuvuissamme, niin ei tarvinnut alkaa pukea mitään luisteluasuja. Huomasin unohtaneeni hokkarit huoneeseeni, mutta se ei haitannut, koska ehtisin käydä hakemassa ne oman esitykseni jälkeen. Luistelin ilmoittamaan musiikkini järjestäjälle. Tajusin silloin, että olisi ehkä pitänyt harjoitella myös musiikin kanssa, mutta tuskin se haittaisi mitään, olinhan hyvä improvisoimaan.

Minun vuoroni oli neljäntenä. Tuntui ihan oikealta taitoluistelijalta, kun potkin itseni kentän keskelle ja asetuin alkuasentoon. Valitsemani musiikki, ”Kulkuset”, alkoi soida ja aloitin luisteluni.

Se meni yllättävän hyvin. En kaatunut kertaakaan ja seisoessani loppuasennossa kaikki taputtivat.

Vuoroni jälkeen hain hokkarini sänkyni alta ja kiirehdin takaisin kentälle. Puolen tunnin kuluttua alkoi pikaluistelu. Lähdin liikkeelle aika hitaasti, mutta saavutin muita ja lopulta ohitin heidät. Liu’uin ensimmäisenä maaliin.

Mutta kumma kyllä, olin toisella sijalla koko luistelukilpailussa. Ehkä joku oli ollut parempi taitoluistelussa, mutta en nähnyt sitä ollessani hakemassa hokkareitani. Sain kuitenkin neljä mitalia, joten en jäänyt murehtimaan. Hyvin meni tämäkin osuus.

Huomenna on vuorossa pulkkamäki. Siitä ei ikinä tiedä, mitä arvostellaan, vauhtia, tyyliä vai lumisuihkua. Se selviää vasta laskun jälkeen.

Jätä kommentti