Hyppy valokuvaan, luku yksi

Bella rakasti valokuvaamista. Hänellä oli tuhansia kuvia. Joka päivä Bella otti ainakin kaksikymmentä valokuvaa. Hän ei kuvannut mitä tahansa, vain sellaisia asioita, jotka näyttivät joltain muulta kuin mitä olivat. Jos et aivan ymmärtänyt, kerron esimerkin. Tänäänkin Bella otti valokuvan puiden jo lehdistä paljastuneista oksista niin, että kamera osoitti taivasta kohti. Näytti aivan siltä, kuin oksat olisivat olleet paksua, sotkuista hämähäkinverkkoa. Kaikki tietysti näkivät heti että kuvassa oli oksia, mutta kaikki tajusivat myös, että oksat muistuttivat hämähäkinverkkoa.

Joskus Bellan ystävät ihmettelivät, että miten kummassa hän onnistui keksimään tuollaisia asioita monta päivässä. Bella vain hymyili salaperäisesti ja sanoi:

”Jos taikurit eivät paljasta salaisuuksiaan, miksi valokuvaajienkaan pitäisi?”

Arkisin Bellan täytyi kuitenkin hylätä kauniit aiheet, joista normaalisti otti kuvia, ja mennä töihin. Hän oli töissä eräässä Aurinkopuu-nimisessä sanomalehdessä. Maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin Bellan täytyi olla koko päivä toimittajien kanssa ja ottaa valokuvia kaikesta, mistä he kirjoittivat. Kuten tärkeistä ihmisistä, joita toimittajat haastattelivat, uusista taideteoksista, tapahtumista, juhlista ja kaikesta muustakin.

Se oli Bellasta hyvin ikävystyttävää. Aina kun se toimittaja, kenen kanssa Bella työskenteli koko päivän, ei huomannut, hän nappasikin kuvan jostain kauniista asiasta. Niitä kertyi päivän aikana hyvin monta. Juuri tänään Bella katseli kamerastaan ottamiaan kuvia, kun odotti että neiti Toffee saisi haastateltua Taidekoulu Inspiraation uutta vararehtoria. Bellan suosikki oli hänen viimeisimpänä ottamansa kuva: siinä oli putoava lehti, joka melkein osui kameraan. Sitten hiukan kauempana oli ihminen, joka nosti kävellessään jalkojaan hyvin korkealle. Bella oli onnistunut ottamaan sellaisen kuvan, missä näytti aivan siltä että ihminen olisi astumassa lehden päälle.

Samassa neiti Toffee tuli ja Bella painoi kameransa nopeasti itseään vasten, jottei neiti Toffee näkisi että Bella oli ottanut muitakin kuvia kuin ne mitä neiti Toffee oli käskenyt ottaa.

”Tule”, neiti Toffee ärähti. Hän oli yksi Aurinkopuun vanhimmista toimittajista. Hänellä oli ruskeat hiukset ja siniset silmät, ja hän oli hyvin lyhyt. Bella oli neiti Toffeeta pään pidempi, ja se ärsytti neiti Toffeeta hyvin paljon. Hänen mukaansa ”Apulaisten ei kuulu olla tärkeämpiä korkeampana”, sillä neiti Toffee piti valokuvaajia avustajina. Bellan mielestä se oli epäreilua. ”Meillä on kiire”, neiti Toffee jatkoi. ”Seuraava haastateltava on kaupungin toisella puolella, ja bussi sinne lähtee viiden minuutin kuluttua.”

Bella huokaisi, nousi pystyyn ja alkoi seurata neiti Toffeeta. Bella oli sitonut vaaleat hiuksensa poninhännälle, jotta ne eivät tulisi eteen valokuvia ottaessa. Hänellä oli tummanvihreät silmät, punaiset posket ja aina päällään samanlainen mekko: polviin asti ylettyvä helma ja vaaleansinistä lämmintä kangasta. Mekon alla hän piti aina valkoisia sukkahousuja ja jaloissaan mustia kenkiä. Oli jo marraskuu, joten Bellan täytyi käyttää takkia. Hän oli saanut sen päätoimittajalta tullessaan vuosi sitten töihin Aurinkopuuhun. Sen selässä oli Aurinkopuun yksinkertainen ja aika looginen logo: aurinko ja puu. Takki oli väriltään tummanvihreä.

Bussissa neiti Toffeelle onneksi soitti jokin tärkeä henkilö, ja hänen täytyi keskittyä puheluun. Bella napsi kuvia jokaisesta näkemästään asiasta. Bussista käsin sai loistavia valokuvia.

Bella älysi kätkeä kameransa kun ei enää kuullut neiti Toffeen hermostunutta ääntä. Puhelu oli päättynyt. Neiti Toffee kääntyi huolestuneena Bellaa kohti.

”Siellä oli joku John Rubiini”, neiti Toffee sanoi. ”Hän sanoi, että sinun täytyy tulla välittömästi käymään hänen kotonaan. Tunnetko ketään John Rubiinia?”

”Rehtori Rubiini?” Bella nielaisi. ”Hän on Valokuvausakatemian rehtori. Mitä asiaa hänellä voi olla?”

 

(Jatkuu seuraavassa osassa, joka ilmestyy todennäköisesti viikolla 46.)

4 kommenttia artikkeliin ”Hyppy valokuvaan, luku yksi”

Jätä kommentti