Hyppy valokuvaan, luku viisi

(Huomasin juuri, että viimeisin osa tätä tarinaa on julkaistu tasan viikko sitten. On jo korkea aika kirjoittaa uusi.)

 

Mutta missä kuvassa voisi tehdä jotain suurta? Oliko jossain kuvassa tapahtunut onnettomuus, jonka Bella voisi palata estämään? Ei, ei ollut. Yhdessä kuvassa oli kyllä alalaidassa liiskaantunut etana, mutta se oli saattanut olla paikalla jo päiviä ennen kuvan ottamista.

Entä tapahtuiko jossain kuvassa rikos? No sitä ei ainakaan ollut tapahtunut. Oliko hän ikinä kuvannut mitään kummallista?

Sitten Bella muisti. Yhdessä hänen kuvassaan, talvella otetussa, oli jotain kummallista. Hän oli ottanut kuvan kauniista lumihiutaleesta, kun sen päälle oli yhtäkkiä langennut varjo, joka ei todellakaan ollut Bellan oma. Hän oli ottanut kuvan nopeasti, jotta ehtisi kääntyä katsomaan varjon aiheuttajaa ja kenties napata hänestäkin kuvan. Lumihiutalekuva oli tärähtänyt ja ollut ikävän epätarkka, ja opettaja oli moittinut Bellaa. Olikohan sitä kuvaa edes täällä?

Oli se. Huh. Bella oli pelännyt, ettei rehtori Rubiini olisi halunnut laittaa niin huonoa valokuvaa Bella Lumon kansioihin, olihan Bella hänen parhaita valokuvaajiaan.

Bella toisti jo tutuksi käyneen loitsun ja oli kuvan sisällä. Hän huomasi pitelevänsä kameraa, jolla tähtäsi aidan päälle laskeutuneeseen lumihiutaleeseen. Ihan kohta varjo tulisi…

Ja tulihan se. Bella asetti sormensa napille, jota painamalla kuvan sai otettua, ja samassa hänen päälleen laskeutui pehmeä, musta varjo. Bella päättikin yhtäkkiä ottaa videota, ja painoi napista joka alkoi kuvata. Näin hän sai tallennettua myös varjon. Hän käännähti nopeasti ja selvästi yllätti varjon langettajan.

Omituinen tyyppi oli sekunneissa jo kaukana. Bella kuvasi niin kauan että musta hahmo oli kokonaan kadonnut kameran näytöltä.

Bella lopetti videon kuvaamisen. Hän oli yhtäkkiä tullut pelokkaaksi. Bella vilkaisi varmuuden vuoksi ympärilleen ennen kuin istui aidalle ja alkoi katsoa ottamaansa videota.

Bella henkäisi kauhistuneena ja kylmät väreet sekä turvattomuuden tunne kulki pitkin hänen kehoaan.

 

(Jatkuu seuraavassa luvussa. Jätin tämän niin jännittävään kohtaan, että olisi epäreilua pitää teitä jännityksessä yli kahta päivää! Jatkuu siis viimeistään torstaina.)

Jätä kommentti