Hyppy valokuvaan, luku kuusi

Mustaa. Mustaa, mustaa, mustaa. Sitä Bella näki toljottaessaan suu auki ottamaansa videota. Oliko musta hahmo susi? No, ehkä se hiukan suttakin muistutti. Entäpä karhu? Se oli ainakin kaksi kertaa karhun kokoinen. Hirviö? Se se oli!

Mutta ennen kuin Bella ehti ajatella hirviötä enempää, hän tajusi jotain vielä kauhistuttavampaa. Miten hän pääsisi pois, takaisin nykyaikaan? Hän ei ollutkaan ottanut valokuvaa ja päätynyt takaisin.

”Tyhmä, tyhmä, tyhmä”, Bella haukkui itseään ääneen. Mitä hän nyt tekisi? Ainakin hänen pitäisi etsiä suojapaikka – viipymättä.

”Alkaa jo hämärtää”, Bella ajatteli, eikä voinut olla tuumimatta, että tilanne oli aivan kuin elokuvasta. Etenkin se ”Täytyy etsiä suojapaikka, sillä alkaa jo hämärtää”.

Mutta mistä? Hän ei nähnyt mitään muuta kuin lunta. Oli nimittäin alkanut lumipyry, joka koveni koko ajan. Bella yritti ajatella järkevästi. Missä hän oli? Osaisiko hän sieltä kotiin?

Niin, totta! Kotiin! Hänhän oli vain menneisyydessä, saman vuoden talvessa. Ei missään omituisessa maailmassa! Hän voisi mennä kotiin.

Oli päästävä äkkiä pois. Hirviö voisi tulla takaisin milloin tahansa.

Tai ei, ei voisi.

Se oli tullut jo.

 

(Jatkuu seuraavassa luvussa, joka ilmestyy todennäköisesti ensi viikolla.)

Yksi kommentti artikkeliin ”Hyppy valokuvaan, luku kuusi”

Jätä kommentti