Hyppy valokuvaan, luku kolme

Kun Bella seuraavan kerran saapui Valokuvausakatemiaan, hän oli hyvin hermostunut. Hän oli kyllä lukenut kirjan, vaikka ei hän siitä paljoa viisastunut. Se oli kirjoitettu hyvin epäselvällä käsialalla ja lisäksi se oli jotain kieltä, jota Bella ei osannut. Hän puhui sujuvasti suomea, ranskaa, saksaa, englantia ja viroa, mutta juuri tätä kieltä hän ei osannut.

Bella koputti rehtori Rubiinin oveen ja astui sisään rehtorin kehotettua tekemään niin.

”Luitko kirjan?” kysyi rehtori Rubiini suoraan. Bella nyökkäsi. ”Hyvä. Tulen takaisin kolmen tunnin kuluttua ja silloin voit kertoa minulle, mitä teit. Voit valita vapaasti valokuvan noista sinisistä kansioista.” Rehtori nyökkäsi päällään kohti kansioita, joissa Bella tiesi hänen säilyttävän oppilaiden ottamia valokuvia.

Rehtori Rubiini lähti ja Bella jäi epäuskoisena tuijottamaan kansioita. Mitä ihmettä? Hetken kuluttua Bella kuitenkin ryhtyi selaamaan valokuvakansioita. Hän löysi heti kiehtovan kuvan. Bella irrotti sen ja luki sen taakse kirjoitetun tekstin: ”Bella Lumo 3.3.2005”.

Oho. Hän oli itse ottanut sen ensimmäisenä vuonnaan Valokuvausakatemiassa. Siitä oli jo kaksi vuotta. Kuva oli aika kaunis: lumi oli sulamassa ja sen alta oli paljastunut hevosenkenkä juuri niin, että hevosenkenkä oli täydellisen pyöreässä ruoholäntissä. Kaikkialla muualla oli lunta.

Bella päätti valita sen kuvan. Hän laittoi sen kansion päälle ja tuijotti sitä.

”Mitä ihmettä minun täytyy nyt tehdä?” pohti Bella tuntien itsensä täysin ääliöksi. Samassa hänen mieleensä muistui lause jonka hän oli lukenut siitä rehtorin antamasta kirjasta. Hän ei tietenkään ollut ymmärtänyt lauseesta sanaakaan, mutta hän arveli sen olevan jonkinlainen kirous. Hän lausui sen kovalla äänellä, koska häntä ärsytti niin paljon. Ja samassa Bella huomasi seisovansa nilkkojaan myöten lumessa. Hän katseli hämmästyneenä ympärilleen. Bella näki ratsastuskoulun ja sen ratsastuskentän. Se oli tyhjä, sillä kenttä oli lumen ja jään peitossa. Jotenkin paikassa oli jotain tuttua.

Samassa Bella muisti. Tänne hän oli kävellyt 15-vuotiaana ystävänsä Siirin kanssa. Siiri oli huomannut lumen alta paljastuneen hevosenkengän ja Bella oli napannut siitä kuvan. Silloin oli maaliskuun kolmas päivä vuonna 2005.

Äkkiä Bella kuuli vierestään äänen.

”Huhuu Bella”, joku sanoi lempeästi. Bella kääntyi ympäri ja näki – Siirin!

Oliko mitenkään mahdollista, että hän oli samalla kävelyretkellä kuin maaliskuun alussa vuonna 2005? Bella katsoi itseään ja huomasi näyttävänsä aivan samalta kuin 15-vuotiaana. Hän taisi olla 15-vuotias.

Bella hymyili hämmentyneesti, koska ei oikein tiennyt mitä muutakaan olisi voinut tehdä.

”Taas sinä olit omissa ajatuksissasi”, Siiri valitti. ”Se on hirveän tyl… Hei katso miten hienosti lumi on sulanut tuon hevosenkengän ympäriltä!”

Bella katsoi Siirin osoittamaan suuntaan. Hän veti terävästi henkeä. Siinä oli täysin sama näkymä kuin valokuvassa, minkä hän oli nähnyt rehtorin kansliassa vain muutama minuutti sitten.

Yksi kommentti artikkeliin ”Hyppy valokuvaan, luku kolme”

Jätä kommentti