Velhoveli, neljäs osa

Klara oli pienenä pitänyt pukeutumisleikeistä ja hänestä oli hauskaa etsiä itselleen ja veljelleen sopivia asuja velhon 60-vuotissyntymäpäiville. Hän huomasi, ettei Kallella ollut muita vaatteita kuin ne, mitkä hänellä nyt oli päällään. ”Mistä sinä olet saanut vaatteita? Eivät nuo voi olla samat, mitkä päällä muutit kymmenen vuotta sitten asumaan ullakolle. Eivät sinulle takuulla mahdu samat vaatteet … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa neljä

”Minä tiedän kyllä toisenkin reitin”, Syysmyrsky sanoi tuijotettuamme siltaa hetken. ”Se ei ole kovinkaan montaa metriä pidempi, mutta…” ”Mitä mutta?” kysyin. ”Se on aika vaarallinen”, Syysmyrsky empi. ”En oikein tiedä, voinko lähettää sinut sille reitille…” ”Millainen se reitti on?” kysyin yhä uteliaampana – ja hieman peloissani. ”Näethän nuo puut tuossa?” Syysmyrsky kysyi ja osoitti kaviollaan … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa kolme

Syysmyrsky oli yhtä hyvässä kunnossa kuin eläessään. Siis enhän minä ole varma, kuinka nopea hän oli, mutta jos hän osallistui yhteen vaikeimmista ratsastuskilpailuista, mitä koskaan on järjestetty, kyllä hän varmaan aika hyvässä kunnossa oli. Kahdenkymmenen kilometrin matka oli laukattu pois vain hiukan yli kahdessakymmenessä minuutissa. Syysmyrsky näytti varmaan raketilta. Pysähdyimme Oliverin talon edessä. Poskeni olivat … Lue lisää

Velhoveli, kolmas osa

Tai saattoi heillä sittenkin olla johtolanka. ”Kalle, onko sinulla tallessa se kirje?” Klara kysyi tunkiessaan Kallen allekirjoittamaa sopimusta takkinsa taskuun. ”Mikä kirje?” Kalle kysyi. ”Se missä sanotaan että olet velho”, Klara sanoi kärsimättömästi. Heillä oli vain kaksi viikkoa aikaa löytää ehkä maailman toisella puolella oleva tai ehkä jo kuollut henkilö. Toisaalta Kalle ei ollut Klaran … Lue lisää

Velhoveli, toinen osa

”Milloin sinä sait tietää, että olet velho?” Klara kysyi. ”Seitsemänvuotiaana”, Kalle sanoi. ”Miten sinä sait tietää sen?” Klara kysyi kiinnostuneena. Hän toivoi, että Kalle olisi nähnyt jonkin merkin, joka kertoi hänelle, että hän oli velho. Klara toivoi niin siksi, että hän halusi olla noita, ja jos Kalle oli nähnyt jonkin merkin, Klarakin olisi saattanut nähdä … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa kaksi

Se, mitä Syysmyrskyn sisältä purkautui, oli hevosen muotoinen. Ja se puhui. ”Tervehdys, Viivi”, se sanoi. ”Minä olen haamuhevonen. Nimeni oli Syysmyrsky ja olin juuri tuon sinun keppihevosesi näköinen. Meillä haamuhevosilla on sellainen etu muihin haamuihin verrattuna, että jos joku tekee keppihevosen, joka näyttää samalta kuin joku meistä ja jolla on sama nimi kuin jollakin meistä, … Lue lisää

Velhoveli, ensimmäinen osa

Klaran mielestä aarteet olivat aina olleet tylsiä. Muutamia pölyisiä timantteja ja homehtuneita kolikoita! Miten kukaan jaksoi innostua sellaisesta? Oikeastaan minkä tahansa etsiminen oli Klarasta typerää, jos sitä ei tarvinnut. Pääsiäismunien etsiminen oli Klarasta ollut ajanhukkaa jo neljävuotiaana. Kun Klara löysi maasta kartan, jonka yläkulmaan oli kirjoitettu vanhanaikaisella kaunokirjoituksella ”Aarrekartta”, hän aikoi ensin jättää paperinpalan maahan … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa yksi

Todennäköisesti arvaat jo, ettei päiväni ollut eilen aivan tavallinen. En kerro tarinaa siksi, että voin mainostaa miten kävin ratsastamassa upouudella keppihevosellani ja palasin sen jälkeen kotiin syömään lettuja ja juomaan kaakaota. Mutta sinun ei tarvitse kuulla enää sanaakaan letuista ja kaakaosta, sillä minä en palannut kotiinkaan ennen kuin seuraava aamu alkoi sarastaa. Hei! Minun nimeni … Lue lisää