Syksyn sydän, osa kymmenen

”Mutta enhän minä osaa taikoa”, Emma sanoi. Liina-noidan kasvot valahtivat ilmeettömän valkoisiksi. Hän pysyi hetken liikkumatta ja paiskasi sitten padan suuttuneesti lattialle. ”Miten olinkaan niin typerä!” hän huudahti ja paiskasi toisenkin padan lattialle. ”En muistanut, että kaikilla ei ole taikavoimia. Ja nyt sinä tiedät, missä minä asun ja mitä teen. Miten pystyin olemaan niin typerä!” … Lue lisää

Syksyn sydän, osa yhdeksän

Liina-noita palasi. Hän viittasi Emman mukaansa sisälle mökkiin. Emma seurasi häntä uteliaana näkemään, millainen noidan mökki olisi sisältä. Emma kuvitteli vanhoja pölyisiä loitsukirjoja, takan ääressä torkkuvan mustan kissan, hämähäkinseittejä ja hiiriä, jotka houkuttelivat kissan välillä liikahtamaan nukkumapaikaltaan. Siksi hän yllättyi, kun näki siistin, valoisan ja suuren huoneen. Mökin ränsistynyt ulkopuoli antoi ymmärtää, että sisällä olisi … Lue lisää

Syksyn sydän, osa kahdeksan

Emma totteli, koska no, olihan käskijä sentään noita. Sitä paitsi Emma oli aina halunnut lentää luudalla, ja nyt kun siihen kerrankin oli tilaisuus, hän aikoi todellakin kokeilla. Emma oli arvellutkin, että luudalla olisi aika vaikea pysyä tasapainossa, mutta hän yllättyi silti, miten vaikeaa se todellisuudessa oli. Luuta oli niin ohut, että sillä istuminen sattui, ja … Lue lisää

Syksyn sydän, osa seitsemän

Emma huomasi suureksi hämmästyksekseen, että Sydänsyksy istui purossa. Jos hän ei kerta voinut liikkua, miten hän oli voinut päästä puroon? Oliko Olivia huijannut Emmaa? Nyt Emma tiesi, miltä niistä seikkailutarinoiden sankarittarista tuntuu, jotka eivät voi luottaa kehenkään. Koska puro ei ollut syvä ja Emmalla oli pitkävartiset kumisaappaat, hän astui puroon ja kahlasi Sydänsyksyn viereen. ”Mitä … Lue lisää

Syksyn sydän, osa kuusi

”Miten niin taas?” Emma tivasi hämmästyneenä. ”No”, Olivia aloitti verkkaisesti, ”hänelle käy noin aina kun hän tekee jotain pahaa. Kun hän syntyi, oli erään noidan syntymäpäivä ja noita ei pidä siitä, että jollakulla on sama syntymäpäivä kuin hänellä. Hän kiroaa kaikki, jotka syntyvät samana päivänä kuin hän.” ”Mutta miksi kirouksesta tapahtuu tuollaista?” Emma kysyi. ”Eikö … Lue lisää

Syksyn sydän, osa viisi

Emma kiiruhti Sydänsyksyn luokse. Emma polvistui Sydänsyksyn viereen ja huomasi, että tämän kasvot olivat keltaiset. Emma nousi seisomaan ja katsoi neuvottomana ympärilleen. Hän epäili, että tämä oli vain jokin Sydänsyksyn temppu. Ehkä Sydänsyksy vain esitti ja pian hänen ystävänsä tulisivat tekemään Emmalle jotain. Kului kaksikymmentä minuuttia. Mitään ei tapahtunut. Emma lähti kävelemään verrytelläkseen jalkojaan. Hän … Lue lisää

Syksyn sydän, osa neljä

Äkillisessä rohkeudenpuuskassa Emma ilmoitti: ”Minäpä en pakene tai seuraa sinua, minä jään tähän.” ”Oletko aivan varma?” Sydänsyksy kysyi ja nosti myrkkysienimiekkaansa. Sen päässä keinui Emman kännykkä. ”Hei!” Emma huudahti. ”Anna se tänne!” ”Jos saat kiinni”, Sydänsyksy sanoi tyynesti ja pinkaisi juoksuun. Emma juoksi hänen peräänsä. Sydänsyksy pysähtyi purolla, joka oli jo peittynyt lehtiin. Nopeasti mutta … Lue lisää

Syksyn sydän, osa kolme

Emma ei ollut pelkuri. Heti seuraavana päivänä koulun jälkeen hän seisoi ulkona reppu selässään ja punainen sadetakki päällään. Reppu oli onneksi oranssi. Emma tahtoi sulautua metsään niin hyvin, ettei se pelottava syksytyyppi huomaisi häntä. Koska myrkkysienimiekka… No, tuskin kukaan tahtoisi osumaa myrkkysienimiekasta. Emma varmisti, että hänellä oli kaikki tarvittavat tavarat mukanaan. Repussa oli metsän kartta, … Lue lisää

Syksyn sydän, osa kaksi

Ääni ei ollut ystävällinen mutta ei myöskään pelottava. Ehkä ’väritön’ olisi paras sana sitä kuvailemaan, Emma ajatteli, mutta ei se kyllä sitäkään ollut. Emmalle ei jäänyt enempää aikaa miettiä asiaa, koska hänen oli pakko kuunnella mitä hänen taakseen ilmestynyt henkilö sanoi. ”Mitä teet metsässä?” henkilö kysyi. ”Etsin materiaalia äidinkielen läksyjä varten”, Emma vastasi totuudenmukaisesti. ”Kuka … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa yhdeksän

Nyt me vasta umpikujassa olimmekin! Tämä oli minusta koko seikkailumme vaikein vaihe. Olimme nyt Syysmyrskyn kanssa ratkaisseet arvoituksen ja Syysmyrsky oli siis saanut sen mitä halusikin. Mutta pitäisikö meidän kertoa myös muille Hopealammen laukkakilpailun arvoituksen ratkaisu? Pitäisi kai. Seuraisi varmasti monta harmia myöhemmin, jos emme tekisi niin. Ja sitä paitsi – eikö Oliver ollut edes … Lue lisää