Vertaillaan satua ja tarinaa

Lupasin viime viikonloppuna kirjoittaa sadun ja ’Vertaillaan satua ja tarinaa’ -postauksen ennen seuraavaa viikonloppua. Tämä on siis hiukan myöhässä. Tai ei edes, koska tänään oli lauantaikoulupäivä. Mutta tässä tämä kirjoitus nyt on!   Esimerkkeinä aion käyttää Nalle toimittajana -tarinaa ja blogini ainoaa satua Tottelematonta toivomuskaivoa, jonka kirjoitin eilisiltana. Jos et ole vielä lukenut niitä, kannattaa … Lue lisää

Syksyn sydän, osa kaksi

Ääni ei ollut ystävällinen mutta ei myöskään pelottava. Ehkä ’väritön’ olisi paras sana sitä kuvailemaan, Emma ajatteli, mutta ei se kyllä sitäkään ollut. Emmalle ei jäänyt enempää aikaa miettiä asiaa, koska hänen oli pakko kuunnella mitä hänen taakseen ilmestynyt henkilö sanoi. ”Mitä teet metsässä?” henkilö kysyi. ”Etsin materiaalia äidinkielen läksyjä varten”, Emma vastasi totuudenmukaisesti. ”Kuka … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa yhdeksän

Nyt me vasta umpikujassa olimmekin! Tämä oli minusta koko seikkailumme vaikein vaihe. Olimme nyt Syysmyrskyn kanssa ratkaisseet arvoituksen ja Syysmyrsky oli siis saanut sen mitä halusikin. Mutta pitäisikö meidän kertoa myös muille Hopealammen laukkakilpailun arvoituksen ratkaisu? Pitäisi kai. Seuraisi varmasti monta harmia myöhemmin, jos emme tekisi niin. Ja sitä paitsi – eikö Oliver ollut edes … Lue lisää

Uusi sanomalehti

Hei! Jotkut varmaan tietävätkin, että olen kirjoittanut kahta sanomalehteä: Sunnuntaisanomia ja Aabadfasilia. Nyt alan kirjoittaa uutta sanomalehteä ja julkaista sitä täällä blogissa. Huomatkaa, että kaikki uutiset ovat keksittyjä. Mutta kumpi olisi sinusta parempi nimi tälle sanomalehdelle? Aabadfasilin aamu-uutiset vai Satulaakson sanomat? Ilmestyisikö se lauantaisin vai sunnuntaisin, niin kuin edelliset lehdet. Kommentoi, niin mielipiteesi otetaan huomioon!

Tottelematon toivomuskaivo

(Ensimmäisen kerran aloin kirjoittaa tätä satua tasan vuosi sitten. Kokeilen nyt uudelleen, onnistuuko sen kirjoittaminen. Ja tässä samalla tulee sopivasti kirjoitettua se satu, minkä viime viikolla lupasin.)   Olipa kerran toivomuskaivo. Se ei ollut niin kuin useimmat, sillä se ei toteuttanut toiveita yhtä kiltisti kuin muut. Joskus se oli kyllä ollut samanlainen kuin muut, mutta … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa kahdeksan

”En ole ollenkaan varma, onnistuuko suunnitelmasi. Se kuulostaa niin julmalta, ettei minua totta puhuen huvita olla apunasi sitä toteuttamassa. Kaikki muut ratsukot kuolisivat, vaikka sitten ei ainakaan tarvitsisi pelätä todistajia. Mutta minä pelkään myös sinua, ja olen jo kätkenyt aarteeni siihen paikkaan mitä minulle kirjeessäsi ehdotit. Parhain terveisin M. Lukki.” ”Muistatko ketään, jonka nimi olisi … Lue lisää

Syksyn sydän, osa yksi

Emma inhosi äidinkielenopettajaansa. Ainakin tällä hetkellä, tuijottaessaan kotitehtävänsä tehtävänantoa. ”Kirjoita aine aiheesta Syksyn sydän. Vähintään kymmenen sivua. Kirjoita tietokoneella, jotta et voi muuttaa käsialaasi isommaksi ja täyttää sivuja nopeammin.” Emma ei ollut kovin hyvä äidinkielessä. Tai kyllä hän oli hyvä äidinkielessä, mutta huono keksimään aiheita tarinoihin tai aineisiin. Ja kymmenen sivua… Otsikon keksimiseen menisi kaksi … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa seitsemän

Peitin puolet taskulampun valokeilasta kädelläni saadakseni sen mahdollisimman himmeäksi. Suuntasin sen varovasti huoneen yhteen nurkkaan. Tyhjä, lukuun ottamatta tylsää maalausta, jossa oli muutama kukka. Seuraavassa nurkassa oli pöytä. Ehdin jo tulla toiveikkaaksi, mutta sitten tajusin että pöydässä ei ollut laatikoita tai mitään muutakaan, mikä olisi voinut olla hyvä paikka vanhoille kirjeille tai päiväkirjoille. Olin jo … Lue lisää

Keppihevosen salaisuus, osa kuusi

Minulla ei ollut yhtä satumainen tuuri kuin joissain tarinoissa tässä vaiheessa, kun on jo ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja kirjoittaja ajattelee jo seuraavaa tarinaa. Oliver ei nimittäin ollut jättänyt ikkunaa auki ja ovikin oli lukossa. Mutta murtautumisesta minä puhuinkin, ja jos aikomuksena on murtautua jonkun toisen kotiin, ei kai voi kävellä sisään etuovesta? Toisaalta… Jos on … Lue lisää

Velhoveli, viides osa

”Kuka olet?” kysyi Kalle. ”Jaakko Rotta”, vastasi mies hyväntuulisesti. Hän ei ehkä muutakaan meitä sammakoiksi, Klara ajatteli. ”Näin teidät kristallipallostani.” Klara ei oikein tiennyt, miten olisi kysynyt, oliko Jaakko Rotta hyvä vai paha velho, kun tämä alkoi puhua. ”Minä annoin sinulle taikavoimat, Kalle, mutta olen pettynyt siihen miten käytät niitä. Taiot ihmisille harmeja ja murheita … Lue lisää